Sopimustuotanto varjelee tempoilevilta perunamarkkinoilta
Tonnista Nicola-perunaa saadaan 600 kiloa valmista raaka-ainetta Saarioisten tehtaille. Kuvassa Ville Honkasaari (oik.) ja MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, joka tutustui Honkasaaren tilaan torstaina. Harri Nurminen Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
”Täällä perunan ympärille on kehitetty useamman tilan verkko”, kertoo hauholaisen Honkasaaren tilan isäntä Ville Honkasaari.
Perunan sopimustuotanto Saarioisille tuo kohtuullisen varman toimeentulon sekä Honkasaarille että Hauhon Perunapojille.
Perunapojat on kuuden tilan yhteenliittymä. Honkasaaren tilalla perunat kuoritaan, lajitellaan ja pakataan. Valmiit potut lähtevät Saarioisille suurissa trukkilaatikoissa viitenä päivänä viikossa.
Toiminta on jatkunut jo 15 vuoden ajan. Rinki on yksi suurimmista Saarioisten perunantoimittajista.
Perunan hinta heilahtelee monia muita maataloustuotteita rajummin, joten varma ostaja on turvallinen selkänoja 2–3-vuotisen sopimuskauden ajaksi.
Iso ostaja ei ole kuitenkaan rengeilleen uskollinen hautaan asti.
”Ajan hengen tuntee. Aiemmin luuli päässeensä sisään ja sillä hyvä, nykyään historia ei enää merkitse mitään.”
Sopimusten kääntöpuoli on, että tällaisena vuonna, kun satotappiot niukentavat perunan tarjontaa, sopimushinta jää paljon markkinahintaa alemmaksi.
Hauholla perunasato oli aivan kunnollinen. Maa läpäisee vettä, eikä sitä satanut yhtä paljon kuin Pohjanmaalla, jossa suuri osa perunasadosta jäi nostamatta.
Saarioisten ostot muuttuvat jatkuvasti. Honkasaareen toimitetaan viikottainen tilausohjelma, mutta siihen voi tulla muutoksia lyhyelläkin varoitusajalla. Tavallisen päivän tuotanto vaihtele 4 ja 10 tonnin välillä.
”Teollisuus tekee jotain tuotetta yhtenä päivänä ja toista toisena”, Honkasaari selittää epätasaista menekkiä.
Vapailla markkinoilla perunan kauppaaminen on todellista riskipeliä. Kauppa voi vaatia ostamaan myymättömät perunat kuluttajahintaan, vaikka viljelijä saa myydyistä vain tuottajahinnan, kertoo Simo Nikula, yksi perunapojista.
Perunaa viedään ja tuodaan jouhevasti yli rajojen, hinta toki vaihtelee silloinkin.
”Viime vuonna Viroon olisi ostettu perunaa 2 sentillä kilo. Pussin hinnan olisin saanut”, Nikula päivittelee. Siinä tilanteessa perunaa ei kannata myydä vaan se ajetaan peltoon.
Yhteistyöstä koituu muutakin iloa kuin toimeentulon varmuus. Kun tekijöitä on useita, syntyy työyhteisö. Sairastavalle löytyy tuuraaja.
”Porukalla on mukavaa tehdä töitä. Maailma ei jämähdä omalle postilaatikolle”, Nikula sanoo.
Kuluva vuosi on ensimmäinen, kun perunanviljelijöille ei enää makseta kansallista tukea. Alasajosta päätettiin viisi vuotta sitten.
Tukien suhteellinen merkitys ei ole perunanviljelyssä suuri, mutta selvää rahaa viljelijät kuitenkin menettävät.
Perunan käsittelystä jää jäljelle runsaasti kuorta ja tärkkelyspitoista jätevettä. Pellosta nostetusta perunatonnista vain 600 kiloa päätyy tehtaalle. Jäteveden vuoksi kunnollinen vedenpuhdistamo on toiminnan ehto, vieressä kun lainehtii Hauhon reittiin kuuluva Ilmoilanselkä.
”Maailma on täynnä virityksiä tällä saralla”, Honkasaari toteaa. Ensimmäinen puhdistamo, jota tilalla kokeiltiin, tukkeutui viikossa.
Ympäristökeskus antoi tervetullutta apua puhdistamon valinnassa. Välit viranomaisiin ovat pysyneet hyvinä.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
