PASSIPAIKALLA Katsokaa heidän käsiään

Eduskunnan erikoisen loppuriuhtaisun jälkeen alkoi puuhakas syyllisten etsintä. Alexander Stubbin (kok.) hallitusta halveksitaan kuorossa, kun se äänesti itsensä nurin.

Hötäkässä unohtuu, että hallitus istuu vielä pari kolme kuukautta. Koko ajan tehdään vimmatusti päätöksiä, joista vastuun kantaa parhaassa tapauksessa seuraava hallitus.

Hallitus ei yleensä anna näinä kuukausina eduskunnalle esityksiä. Neljä vuotta sitten tosin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen muodostaminen lykkääntyi, kun kuuden puolueen kombinaatio yritti työntää tulikuuman Portugali-paketin Mari Kiviniemen (kesk.) kuolleen toimitusministeristön vastuulle.

Virkamiehille hallituksen vaihdoskuukaudet ovat kultaista aikaa toteuttaa pinttymiään, koska yleisön huomio on toisaalla.

Virkamiehille on muutenkin aukeamassa paratiisin ovet. Juha Sipilän (kesk.) markkinoima Sitrassa kehitelty 12 ministerin hallitusmalli kaventaa vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden valtaa. Kulttuurin muutos ei ole läpihuuto, vaikka kansa nyt hurraa.

Pääministerin vastuuta johtajuudesta ei voi kiertää. Silti päävastuun hallitusten esitysten jouhevasta kulkemisesta eduskunnassa kantavat hallituspuolueiden ryhmänjohtajat.

Päähallituspuolue kokoomuksen ryhmänjohtajuus on ollut kierrätyshomma. Jan Vapaavuori ja Petteri Orpo siirtyivät kesken kaiken hallitukseen. Arto Satonen osoittautui ykkösketjuun kovin kokemattomaksi, etenkin kun SDP:n Jouni Backman seurasi lähinnä katseella.

Keskustan pitkäaikainen ryhmänjohtaja Matti Ruokola tunnusti joskus, että hänellä on enemmän valtaa kuin riviministerillä. Katkeamaton yhteys hallituksen päätöksentekoon on ydintehtäviä.

Hallituspuolueen ryhmänjohtajalta vaaditaan herpaantumatonta lammaskoiran sielua ja lehmän hermoja. On esimerkiksi nöyrryttävä siihen, että sooloartistit, kuten Ben Zyskowicz (kok.), Kari Rajamäki (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.), pelaavat koko ajan omia julkisuuspelejään. Kokonaisuutta he eivät yleensä vaaranna.

Alexander Stubbin epäonnistumista on selitetty hänen vähäisellä kokemuksellaan.

Todellisuudessa noin pitkää, kuuden vuoden ministerikokemusta ei aloittavalla pääministerillä ole ollut puoleen vuosisataan eli Johannes Virolaisen (ml.) jälkeen. Kymmenistä pääministereistämme vain K.-A. Fagerholm (sd.), Ralf Törngren (r.) ja Martti Miettunen (ml.) olivat yhtä kokeneita aloittaessaan.

Stubbia on selitetty liian nuoreksi. Parin viikon kuluttua hän täyttää 47 vuotta. Kyllä hän ikänsä puolesta kantaa täyden vastuun.

Eero Heinäluoma (sd.) esitti, että pääministerin tulee sitoutua tehtäväänsä koko nelivuotiskaudeksi ja vastata kansalle vaaleissa.

Ajatus on parlamentarismin kannalta outo. Eduskunta valitaan pääsääntöisesti neljäksi vuodeksi. Sinä aikana se voi vapaasti vaihtaa hallitusta tai ministeriä, jos luottamus menee tai tilanne muuten sitä vaatii.

Heinäluoman esitys on pikkupolitikointia kokoomuksen viime kesän vaihdoksen kustannuksella. Unohtui, miten pääministeri Mauno Koivisto (sd.) vaihtui 1982 lennossa Kalevi Sorsaan (sd.).

Heinäluoma paheksuu myös runsaita ministerinvaihdoksia. Itse hän tuli aikoinaan kesken kauden valtiovarainministeriksi.

Kierrätyksessä Johannes Koskinen (sd.) joutui kahdesti shakkimestari Heinäluoman siirtopelin uhriksi. SDP:n uusi johtaja Antti Rinne osoittautui kunnian mieheksi ja palkitsi vihdoin Koskisen korkealla virkapaikalla.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF