KOMMENTTI Ei enää nollasummapeliä ruualla
Ruokaturvaa ei mainita hallitusohjelmassa, mutta onneksi sitä ei ole haudattu kokonaan.
Johdonmukainen politiikanteko voi puolestaan kuulostaa poliittiselta liturgialta, mutta hommassa on muutakin kuin villakoiran karvat.
Niin kuin PTT:n Kyösti Arovuori kuvaa hyvää ja tehokasta hallintoa: ensin tarvitaan konsensus siitä, mikä tilanne nyt on ja mihin ollaan menossa. Sitten vasta mietitään, mitä ja miten tehdään.
Muutoin on tuloksena kasa ristiin vetäviä säädöksiä eli nollasummapeli.
Kotimainen ilmastopolitiikka osoittaa, miksi ministeriöiden virkamiesten olisi hyvä oppia kuuntelemaan toisiaan. Ruokaturva on yhtä vaikeasti hoidettava kokonaisuus kuin ilmastonmuutos. Se vaikuttaa kaikkeen elolliseen eli sitä ei voida hallinnoida vain yhdestä siilosta katsoen.
Kehitysmaissa eurooppalainen ja kansainvälinen ilmastopolitiikka paisuttaa hallintoa, ja kansalaisten kannalta akuutimmat ongelmat jäävät hoitamatta. Yksi sellainen on ruuantuotanto, kun kansainvälisten rahoittajien bioenergiaviljelmät valtaavat peltoja.
Maailman kauppajärjestössä taas on ajettu kaupan vapauttamista vuosikaudet kuin käärmettä pyssyyn omavaraisen ruuantuotannon kustannuksella. Silti neuvottelut ovat ylevästi kantaneet kehityskierroksen nimeä.
Ruokaturva liittyy myös toiseen yli hallinnonalojen vaikuttavaan asiaan. Verotuksen johdonmukaisuutta on usein kotimaassakin vaikea säädellä, kun sekä halutaan rahaa valtion kirstuun että säädellään kulutusta ja ohjataan yrityksiä.
Vielä mahdottomampaa on kansainvälisesti. Monikansalliset yhtiöt pyörittävät talouttaan veroparatiisien kautta maksamatta juuri ropoakaan. Niitä rahoja tarvittaisiin meillä ja vielä enemmän köyhemmissä maissa.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
