VIERASKOLUMNI Mekin olimme aktivisteja
Sanoin Paavolle, että mitäs jos tullaan traktoreilla läpi noista takorautaporteista ja saarretaan koko rakennus päiväksi mutta tulimme toisiin ajatuksiin. Olisi helpompaa sulkea vain Pohjoisen Esplanadin puoli: tulla paikalle, kipata ja poistua.
Lopulta suurin ongelma oli enää se lumi, jota piti kauhoa EU-lähetystölle arktisiksi terveisiksi. Elettiin lämmintä helmikuuta 1994 ja Suomen liittymisneuvottelut Euroopan unionin kanssa olivat heikossa jamassa. Uutiset eivät lupailleet lähellekään sellaista maataloussopimusta, minkä Ahon hallitus oli asettanut tavoitteeksi. Siinä pienellä porukalla tiedotuksessa mietittiin, että jotakin pitää tehdä.
Päätettiin osoittaa mieltä tavallista rajummalla tavalla. Meitä oli lopulta jokunen sata viljelijää muutaman MTK-ohjurin tukemana mutta kun Nurmijärven isäntien traktorit lumikuormineen ilmestyivät sovittuun aikaan Espan päähän, lähti kaikki lapasesta. Väki juoksi kahta puolta ohitseni kohti sisäänkäyntiä, halot ja haulikkokotelot käsissään. Paikalla ollut poliisipartio pakeni autoonsa, joka lähes kaadettiin. EU:n lippu ryövättiin. Lumi tuli lopulta alakerran kelloliikkeen mainosten tasalle.
Illan pääuutiset kertoi laajasti ”väkivaltaisimmasta mielenosoituksesta sitten shaahin vierailun” ja ulkomaisilla kanavilla ajettiin filmiä suomalaisten viljelijöiden EU-kapinasta. Haaviston Heikki kertoi jälkeenpäin, että kyllä sillä touhulla sopimusta vauhditettiin ja ”hinta haukuttiin”.
Tunnustan osallisuuteni rettelöintiin myös ulkomailla. Strasbourgissa olin 1992 viljelijämielenosoituksessa, jossa paikalliset voimat kankesivat kilometrin verran katukiviä maasta ja ampuivat ne jättiritsoilla kaupungin talojen klaseista läpi. Ehjiä liikennemerkkejä sai hakea, autoja ja renkaita paloi. Innostuin niin, että ideoin MTK:llekin omia ”suoran toiminnan joukkoja”. Jäi tekemättä, onneksi.
Suora toiminta tuli itsestään mutta muuttui rankemmaksi. 1999 olin muiden mukana Helsingissä enkä enää pitänyt kuolleiden possujen ja lampaiden raatojen kanniskelusta. EU-lippujakaan ei enää otettu kunniallisesti saaliiksi, sillä kaikki mitkä nähtiin, poltettiin.
Kaikelle on aikansa mutta vain aikansa, ajattelen nyt. Onneksi sentään huolella suunniteltiin. Silti joku ohikulkija olisi voinut joutua traktorin alle tai saada vaikka halosta päähänsä. Kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut. Lumen poistosta tuli kolmentonnin sakot Uudenmaan tuottajaliitolle. Rikosilmoituksia ei tehty, poliittista ohjausta saatettiin käyttää. MTK antoi minulle kunniamerkin mutta sen perusteluissa ei kerrota näistä taistelupaikoista.
Miksi kirjoitan tästä juuri nyt? Ehkä haluan kevyesti muistuttaa, että kun joukolla kokoonnumme paheksumaan vaikkapa arktisilla alueilla kumiveneilevää nuorisoa, niin omassa silmässäkin on hirsimökin rakennusaineita. Olen harvasta asiasta juuri Greenpeacen kanssa samaa mieltä mutta kokeneena arvostan railakkaitakin tapoja nostaa asioita keskusteluun.
Kunhan nyt pysytään lain, kohtuuden ja hyvän maun rajoissa. Sekin on sanottava, että itsekeskeinen talonpoika on ihan samanlainen rasite asialleen kuin aatteestaan huumautunut ekoterroristikin.
Kunnioitukseni sivistyneelle aktivismille!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
