VIERASKOLUMNI Perussuomalaisten puoluekokous
Istun Pohjois-Karjalassa, Joensuussa, ystäväni terassilla tiistaiaamun auetessa. Perussuomalaisten puoluekokouksesta on pari päivää aikaa. Pääni pilkkoo kokouksen tapahtumia ja opetuksia omiin lokeroihinsa. Aivot tekevät analyysia. Lomatunnelmissa, toivottavasti ei kesäterässä.
Olen paljon nähnyt puoluejohtajia. En vöyhähdä helposti. Päätin jäädä Suomen politiikkaan.
Päätös ei ollut henkilökohtaisesti helppo, oikea se silti oli. Ja kannattajien mieleen. Ei myönteiseen tukeen kyllästy. Kiitos myös tämän lehden lukijoille, joista tukea on vuosien varrella tullut paljon, myös silloin Egyptin aikaan, jolloin gallupit viistivät vaatimattomissa lukemissa.
Perussuomalaiset on Suomen seuratuin puolue. Olemme vakiinnuttaneet asemamme johdonmukaisella politiikalla. Vanhojen puolueiden jankutus ei Perussuomalaisiin tehoa. Kun me puhumme politiikasta, muut puhuvat meistä. Sopiihan tuo meille.
Perussuomalaiset ja minä pystymme jopa vaikuttamaan Paavo Väyryseen! Asia, joka ei onnistu joka jäppiseltä! Tiedätte, mitä tarkoitan.
Seurasin kokousta tarkasti, puheita, tunnelmia, jälkipyykkiä. Iltajuhla oli itselleni tärkeä tunnelman tiivistäjä. Tällä joukolla pärjätään varmasti vaaleissa. Miksi?
Oma työ ja sitoutuminen ja se, että vanhat puolueet ja mediaeliitti eivät vieläkään tajua tai tunnusta, mistä voimamme kumpuaa. En aio sitä olla heille taskulampulla näyttämässä.
Kyllähän minua media kiinnostaa. Luin tarkasti sekä kokousselostukset että kolumnit. Ja pääkirjoitukset. Niistä näkyi paitsi se, kuka oli paikan päällä, myös se, kuka teki analyysia ja kuka muuten vaan toisteli omia ennakkoluulojaan.
Pääkirjoittajat, tulkaa joskus paikan päälle. Kaksi havaitsin, toisen silmät aukesivat, toisen akkunalaudat pysyivät kiinni.
Ei perussuomalaisista tykätä tarvitse, jos ei halua.
Yksi mies, minä, en saa aikaan kaikkea tätä. Johdan kyllä. Kun katsotte, mitä Suomen kunnissa tapahtuu, ymmärrätte. Kuntavaalituloksemme takasi pitävän pohjan. Jytkyn piirustukset raapustettiin paperille jo vuoden 2008 kuntavaaleissa.
Suorajäsenyys oli nerokas oivallus vuonna 1995. Siitä ei pidä luopua. Sitä pitää kehittää. Junteiksi ja jurrikoiksi leimatut perussuomalaiset ne vaan pistivät sähköisen äänestyksen toimimaan. Muut seuraavat perässä.
Painettu sana ja puhuttu puhe. Siinä on valtava voima.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että arpa on heitetty. Aion jatkaa Suomen politiikassa vielä hyvän tovin ja teen kaikkeni, että saan sille kansan kannatuksen, sillä ilman sitä en voi mitään tehdä.
Puolueen eurolinja on täysin selvä. Emme ole sitoutuneet Euroopan unioniin emmekä euroon. Se, joka politiikkaa ymmärtää, tietää, että se on tässä vaiheessa myös viisas kanta. Aika kypsyy ja kypsyttää. Johtopäätösten aika lähenee.
Hyvää kesää!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
