Tarkoilla rehuanalyyseillä saadaan hyvää apetta
Ihannetilanteessa ape- eli seosrehuruokinta mahdollistaa naudalle tasaisen ravintoaineiden saannin ympäri vuorokauden.
”Silloin pötsin pH pysyy vakaana ja rehujen hyväksikäyttö paranee”, Raisioagron kehityspäällikkö Merja Holma sanoo.
Kun apereseptiä suunnitellaan, pitää kaikista käytettävistä rehuista olla analyysitiedot.
Liian voimakkaalla appeella eläimet lihovat, liian laihalla osa tuotoskyvystä jää hyödyntämättä.
Ape ei tee huonosta raaka-aineesta yhtään parempaa, eikä pilaantuneita tai huonolaatuisia rehuja voi appeeseen laittaa.
”Päinvastoin huonolla rehulla voi pilata hyvänkin appeen”, Holma sanoo.
Aperuokinnassa voidaan käyttää perinteistä erillisruokintaa enemmän erilaisia rehuja.
Ruokinnassa voi hyödyntää esimerkiksi perunarehua, panimoteollisuuden sivujaetta eli mäskiä, sokeriteollisuudesta saatavaa tuoreleikettä tai rankkia.
”Käytännössä aperuokinnassa voidaan käyttää mitä tahansa rehuja, joita lehmälle muutoinkin syötetään”, Holma sanoo.
Yleisin ape suomalaisilla tiloilla on Holman mukaan säilörehun, viljan ja rypsin seos. Sitä täydennetään kivennäisillä, vitamiineilla ja mahdollisilla lisäenergiakomponenteilla.
Parhaimmillaan kaikilla eläimillä on onnistunut ruokinta.
”Pahimmillaan kenenkään ruokinta ei ole kunnossa, kun yksikin huono komponentti voi pilata koko karjan ruokinnan.”
Analysoidut rehut ja sopiva resepti eivät vielä takaa ruokinnan onnistumista.
Sekoitettavien rehujen määrien pitää olla aina samassa suhteessa. Rehujen punnitseminen on tarkan appeenteon kulmakiviä.
”Apevaunun sisältö saattaa poiketa reseptistä myös, jos esimerkiksi säilörehu on eri kohdissa siiloa erilaista”, Holma sanoo.
Muutokset appeen komponenttien laadussa näkyvät myös eläinten tuotoksessa. Yleensä eniten vaihtelua aiheuttaa juuri säilörehu.
Myös sekoitus saattaa olla epätasaista, jolloin eri kohdissa ruokintapöytää on tarjolla erilaista rehua.
”Jos sekoitus ei ole tasainen, vahvimmat lehmät helposti poimivat kirsikat, eli väkirehun seoksesta. Muille jää vain kuitua, joka sisältää vähän energiaa”, Holma kertoo.
Tämän seurauksena osa eläimistä saa hapanpötsioireita liian väkirehun takia. Osa puolestaan kärsii ketoosista, joka johtuu energiavajeesta.
Aperuokintaan on tarjolla runsaasti erilaista tekniikkaa. Apetta voidaan tehdä traktorikäyttöisellä tai itsekulkevalla apevaunulla sekä kiinteällä apesekoittimella.
”Pysty- ja vaakaruuveilla toimiville sekoittimille on molemmille vannoutuneet kannattajansa, molemmilla onnistuu myös pyöröpaalien käyttäminen”, Holma sanoo.
Vaakaruuvin kanssa pitää Holman mukaan olla tarkkana, ettei rehua jauheta liikaa.
”Pystyruuvi on hellävaraisempi karkearehun rakenteelle. Lapasekoitin puolestaan sopii vain silputulle rehulle.”
Jukka Lehtinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
