Yliö Rakennemuutos parantanut tulotasoa

Tuoreet Tilastokeskuksen luvut tulonjaosta ja sen kehittymisestä kertovat myös maatalousyrittäjien muuttuneesta asemasta.

Jo 1800-luvun lopulta alkanut ja viime vuosisadalla kiihtyen jatkunut maataloudesta toimeentulosta saavien määrän aleneminen on edelleen jatkunut. Neljännesvuosisata sitten, 1980-luvun lopulla, maatalousyrittäjäkotitalouksia oli vielä runsaat 100 000, vuonna 2013 enää vajaa 33 000.

Eläkkeellä olevia maatalousyrittäjäkotitalouksia oli kuitenkin vuonna 2013 lähes kaksinkertainen määrä verrattuna 1980-luvun loppuun, eli runsaat 62 000. Viljelijäeläkeläistalouksia on siis lähes kaksi kertaa enemmän kuin ammatissa toimivia aktiiviviljelijätalouksia.

Henkilöitä on maatalousyrittäjäkotitalouksissa noin 100 000, eläkeläisiä hitusen vähemmän. MELA:n tilastojen mukaan vuonna 2014 vakuutettuja maatalousyrittäjiä oli noin 68 000 ja vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkeläisiä noin 122 000.

Maatalousyrittäjien tuloja ja niiden kehitystä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tuotantotoiminnan tuloksellisuuden kannalta keskeistä on tietenkin maatalouden yrittäjätulojen kehitys.

Tämän artikkelin näkökulmana on taloudellinen toimeentulo, se, miten maatalousyrittäjät tulevat taloudellisesti toimeen ja miten toimentulo on kehittynyt suhteessa muihin väestöryhmiin.

Tästä näkökulmasta keskeistä on tarkastella käytettävissä olevia rahatuloja kulutusyksikköä kohti. Tämä kansainvälisen suosituksen mukainen tulokäsite pitää sisällään tuotannontekijätulot eli palkat, yritystoiminnasta saadut tulot ja omaisuustulot lisättyinä saaduilla tulonsiirroilla (esimerkiksi eläkkeet ja lapsilisät) ja vähennettynä kotitalouden maksamilla välittämillä veroilla.

Laskemalla tulot kotitalouden kulutusyksikköä kohti otetaan huomioon isommissa kotitalouksissa asuvien kulutuksen mittakaavaedut. Siten voidaan verrata esimerkiksi yhden hengen talouden ja kaksilapsisen perheen toimeentuloa.

Nelihenkinen kahden lapsen perhe tarvitsee 2,1-kertaiset tulot yhden hengen talouteen verrattuna päästäkseen samalle toimeentulon tasolle.

Viljelijöiden määrän alentuminen on vähentänyt erityisesti pienempiä tiloja. Tästä johtuu, että maatalousyrittäjien keskimääräinen toimeentulon taso on noussut verraten ripeästi.

Vielä 1980-luvulla aina 1990-luvun puoliväliin saakka maatalousyrittäjäkotitalouksien toimeentulo oli selvästi alemmalla tasolla kuin palkansaajien.

Vähitellen maatalousyrittäjäkotitalouksien toimeentulo on kivunnut likimain samalle tasolle kuin palkansaajatalouksien ja korkeammalle kuin työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden.

Muiden yrittäjien tapaan viljelijöiden tuloissa on kuitenkin selvästi suurempaa vuosittaista vaihtelua kuin palkansaajilla. Esimerkiksi vuosina 2008, 2009 ja 2012 maatalousyrittäjäkotitalouksien toimeentulo reaalisesti heikkeni, kun taas palkansaajakotitalouksien toimeentulo kehittyi tasaisesti.

Rakennemuutos näkyy siinäkin, että 1990-luvun alkuvuosiin saakka maatalousyrittäjäkotitalouksien toimeentulon taso oli matalammalla tasolla kuin koko väestön, mutta on sen jälkeen noussut väestön keskimääräisen tason yläpuolelle.

Maatalouden rakennemuutos, samalla kun se on vähentänyt nopeasti viljelijöiden määrää, on parantanut toimeentulon tasoa verrattuna muihin väestöryhmiin, koska poistuma on kohdistunut erityisesti pienempiin tiloihin.

Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että tilojen, jotka ovat toimineet koko neljännesvuosisadan ajan, tulokehitys olisi ollut näin myönteinen.

Maatalousyrittäjyyden muodonmuutos näkyy myös tulojen muodostuksessa.

Vielä 1980-luvun lopulla maatalousyrittäjäkotitalouksien tuotannontekijätuloista puolet perustui maataloudesta saatuun tuloon, vuonna 2013 enää runsas kolmasosa. Muusta yritystoiminnasta saatujen tulojen merkitys on kasvanut.

Jäljelle jääneiden viljelmien parempi asema näkyy myös siinä, että omaisuustulojen osuus tuotannontekijätuloista on noussut kymmeneen prosenttiin.

Eläkkeellä olevien maatalousyrittäjäkotitalouksien toimeentulo on heikompi kuin eläkkeellä olevien työntekijä- ja alempien toimihenkilötalouksien, kun työssä olevien keskuudessa tilanne on päinvastainen.

Tätäkin selittää rakennemuutos: se on kasvattanut aktiiviviljelijöiden ja viljelijäeläkeläisten välisiä eroja toimeentulossa. Kun 1980-luvun lopulla eläkkeellä olevien viljelijöiden toimeentulo oli runsaat 70 prosenttia aktiiviviljelijöiden toimeentulon tasosta, se oli vuonna 2013 pudonnut 63 prosenttiin.

Eläkkeellä olevien viljelijöiden toimeentulo on kuitenkin reaalisesti parantunut samaan tahtiin kuin muidenkin eläkeläisten eli se on runsaat 50 prosenttia korkeammalla tasolla kuin 1980-luvun lopussa.

Nykyiset viljelijät ovat siis aika erilaista joukkoa kuin viljelijät neljännesvuosisata sitten.

Rakennemuutoksen ennakoidaan jatkuvan. Tilojen määrä supistuu ja yritystoiminnan koko kasvaa. Jäljelle jää elinvoimaisimpia tiloja, jotka tarjoavat aiempaa paremman toimeentulon. Maatalousyrittäminen lähenee edelleen muuta yritystoimintaa.

Eläkkeelle siirtyvien viljelijöiden toimeentulon taso kohenee vähintään samaan tahtiin kuin muiden eläkkeelle siirtyvien.

Hannu Uusitalo

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva

professori ja entinen Eläketurva-

keskuksen johtaja. Kirjoituksen

tiedot perustuvat Tilasto-

keskuksen Tulonjakotilasto 2013.

Avaa artikkelin PDF