Bryggare Suomen kisamenestyksestä: “Oli selkeä virhe, ettei Olympiakomitealla ollut Rion kisoihin mitalitavoitetta”
Mika Kojonkosken johtaman Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön saldo ensimmäisenä neljänä vuotena oli mahalasku. Rio de Janeiron olympialaisista palattiin yhden mitalin kanssa.
Kuva: Jaana KankaanpääSuomi saalisti Pekingin olympialaisissa 2008 neljä mitalia. Sen katsottiin olevan liian vähän ja suomalaista huippu-urheilua lähdettiin uudistamaan työryhmän voimin.
Lontoon kisoista 2012 kotiin tuotiin kolme mitalia, huippu-urheilun muutostyöryhmän mukaan vuoteen 2020 mennessä Suomi olisi palautettu Pohjolan johtavaksi urheiluvallaksi.
Mika Kojonkosken johtaman Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön saldo ensimmäisenä neljänä vuotena oli mahalasku, Rio de Janeiron olympialaisista palattiin yhden mitalin kanssa.
Tulos on huonoin koko olympialaisten historiassa. Mitalien määrässä Suomi on vajonnut urheilun kehitysmaiden joukkoon. Viimeisin kesäkisojen kultamitalimme on Pekingistä 2008.
”Urheilu-ura on haastava matka, se pitää uskaltaa tehdä”, sanoo 1980-luvun olympiamitalisti ja sen jälkeen valmentajanakin mainetta niittänyt Arto Bryggare.
Suomen joukkue lähti Rion kisoihin ilman mitalitavoitetta, Mika Kojonkoski linjasi vain, että joukkueesta pitää aistia hyvä henki, tekemisen meininki.
”Vielä 90-luvun alussa Tapani Ilkan johtama Olympiakomitea ilmoitti selkeät tavoitteet neljä vuotta ennen kisoja. Sen jälkeen lajiliitot ilmoittivat, montako mitalia heidän tavoitteensa siitä oli, tavoite oli kaikille selvä ja koko olympiadi toimittiin sen mukaan”, sanoo yleisurheilun heittolajien entinen päävalmentaja Esa Paasonen.
”Olympiakomitea ja minun tapauksessani SUL pitivät huolen siitä, että tavoitteeseen sitoutuneille urheilijoille ja valmentajille taattiin heidän valmennussuunnitelmien mukaiset taloudelliset edellytykset”, Paasonen jatkaa.
”Oli selkeä virhe, ettei Olympiakomitealla ollut Rion kisoihin mitalitavoitetta, tavoite olisi syntynyt lajiliittojen kautta”, myöntää myös Bryggare.
Yleisen mitalitavoitteen ei siis katsota tuovan ylimääräisiä paineita urheilijoille, mutta se linjaisi Olympiakomitean toimintaa. Saatujen valmennustukien vastineeksi pitäisi tavoite täyttää. Nyt kun ei ollut tavoitetta, voidaan olla ikään kuin tyytyväisiä.
”Tapani Ilkka osoitti aikanaan johtajuutta, samanlaista rohkeutta toivottaisiin myös nykyiseltä johdolta”, Paasonen linjaa.
Huippu-urheilun muutostyöryhmä asetti vuonna 2010 tavoitteen, jonka mukaan Suomen pitäisi olla Pohjolan paras urheilumaa vuonna 2020. Jo nyt voidaan sanoa, ettei tuo tavoite toteudu. Pohjolan ykkösmaa oli Riossa Tanska 13 mitalilla.
”Tuosta tavoitteesta ollaan todella kaukana”, Riossa kisoja seuraamassa ollut Bryggare naurahtaa.
”Meillä on muutama joukkuelaji, jääkiekko, lentopallo ja koripallo, jotka porskuttavat myötätuulessa. Yksilölajeissa on sen sijaan suuria ongelmia.”
”Suomi on niin pieni maa, että meillä on pulaa lahjakkaista nuorista.”
Olympiakomiteassa pyritäänkin ajamaan sisään uutta kulttuuria. Siinä lahjakkuudet koottaisiin valmennuskeskuksiin, jossa heille taattaisiin paras mahdollinen valmennus. Mallia on otettu muun muassa Britanniasta, joka saalisti Riosta yli 60 mitalia. Tämän mallin nimeen vannoo muun muassa keihäsvalmentaja Petteri Piironen.
Jääkiekossa, koripallossa ja lentopallossa malli toimii, myös voimistelussa huippujen valmennusta on keskitetty valmennuskeskuksiin. Nyt muiden lajien toivotaan seuraavan esimerkkiä.
”Yksilölajien lahjakkuudet kootaan pienistä puroista. Meillä on valmennuksellisia haasteita ja olosuhdepulaa”, Bryggare muistuttaa.
Liikunnalle jaettiin tänäkin vuonna yli 40 miljoonaa tukea Veikkauksen voittovaroista. Valtaosa siitä menee kuitenkin muuhun kuin huippu-urheilun edistämiseen.
”Suomessa toivotaan, että mahdollisimman pienillä resursseilla saataisiin mahdollisimman suuri tulos. Olettama on täysin perusteeton”, Bryggare painottaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
