Helsinkiläisnuoret oppivatmummolassa maataloustöihin
Kaverit arvostavat, kun olemme olleet maalla töissä ja osaamme tehdä monenlaisia asioita, kertovat Adeliina ja Antti Jämsä. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoEipä tulisi mieleen, että ikänsä pääkaupungissa asuneet teini-ikäiset haluavat tehdä navetta- ja metsätöitä, kuljettaa paaleja traktorilla ja keittää punamultamaalia. Antti, 18, ja Adeliina Jämsä, 15, ovat oppineet moniosaajiksi mummolassaan Kauhajoen Sahankylässä.
Sisarukset ovat viettäneet kesät äitinsä Merja Jämsän kotitilalla ”ihan nollavuotiaasta”. Mummolaan on lähdetty heti koulun päätyttyä ja siellä on vietetty koko kesä.
”Tähän järjestelyyn on ollut käytännön syy. Äiti ja isi olivat töissä eikä me pieninä pärjätty kotona yksin. Meillä ei ollut leirejä vaan meidät laitettiin mummulaan”, Antti Jämsä kertoo.
Mummu ja paappa, Kaarina ja Jussi Ontto-Panula, tekivät töitä maatilallaan ja mummu toimi myös Sahankylän koulun keittäjänä. Pieniä lapsia ei voinut maallakaan jättää yksikseen, joten he kulkivat mukana arkitöissä.
”Meidät laitettiin myös tekemään. Paappa laittoi etenkin siivoamaan. Joskus se saattoi ärsyttää, mutta nyt siitä on kiitollinen. Jokainen kesä on ollut erilainen ja hyvä. Ne ovat olleet ihania lapsuuden kesiä”, Adeliina Jämsä sanoo.
Viime kesänä sisarukset ottivat vastuuta tilan hoidosta maataloustyöntekijöinä. Tämä antoi heidän enolleen, tilaa jatkavalle Petri Ontto-Panulalle perheineen mahdollisuuden lomamatkaan.
Sisaruksia ei tarvinnut töihin erikseen perehdyttää, koska ne olivat jo tuttuja. Kirjallisessa työsopimuksessa sovittiin työt, käytännöt ja aikataulut.
Adeliina oli ensin mukana aamu- ja ilta-askareilla, sillä eläinrakkaan nuoren naisen hoidettavaksi jäi 200-päinen charolaiskarja vasikoineen. Ruuanlaitosta ei tarvinnut huolehtia, sillä mummu oli kotona ja valmisti herkkuateriat.
”Moni luulee, että eläinten hoito on yksinkertaista, kun ne ovat kesällä yleensä laitumella. Mutta eläinten kanssa oleminen ja toimiminen vaatii taitoa. Täytyy olla rauhallinen eikä niitä saa pelätä”, Adeliina kertoo.
Sisarukset tekivät yhdessä ajankohtaiset tehtävät. Antti hoiti traktorilla paalit ja rehut navettaan. Traktorikortti hänellä on ollut 15-vuotiaasta. Innokas kuski säästi pitkään rahaa omaan traktoriin.
”Traktoritilin säästöillä ostin lopulta sähkökitaran. Helsingissä traktori olisi vähän hankala ja Kauhajoella saan lainata Petrin traktoria.”
Adeliina ja Antti nauttivat työstä, jossa näkee kättensä jäljen. Fyysinen ponnistelu tuo vastapainoa opiskelulle.
”Maatilalla on aina töitä. Eläinten vedensaannista täytyy huolehtia ja puulaatikot täyttää. Arkea pitää pyörittää ja työt on tehtävä, halusit tai et. Ne ovat hyviä rutiineita”, Antti miettii.
Kumpikaan sisaruksista ei usko asuvansa tulevaisuudessa maaseudulla. Helsingin Normaalilyseosta tänä keväänä kirjoittava Antti suunnittelee armeijan jälkeen opiskelua Englannissa. Kesällä hän toivoo pääsevänsä metsätöihin.
Lukion aloittava Adeliina miettii vielä opiskeluvaihtoehtoja. Ensi kesäksi suunnitteilla on töitä Helsingissä kaupassa ja apteekissa, mutta mielessä ovat myös maatilan työt.
Sisarusten mielestä maalla ja kaupungissa on erilainen kulttuuri ja tapa elää. Siirtyminen Helsingin vilinästä Sahankylän rauhaan ei silti vaadi totuttelua.
”Mummula on meidän toinen kotimme. Kun kulttuuri vaihtuu, sanatkin vaihtuvat. Helsingissä sanon lähteväni keskustaan, Kauhajoella menen kirkolle. Pesurätti on siellä luutu”, Adeliina huomioi.
”Kun pihaan pääsee, on ihan selvää, että mummulassa ollaan paljon ulkona ja siellä tehdään päivittäiset askareet, jotka maatalossa täytyy tehdä”, Antti toteaa.
Monilta Kauhajoen maatiloilta käydään nykyään töissä kunnan keskustassa ja kyläkoulu on lopetettu. Kehitys surettaa sisaruksia, joiden mielestä ”oikeaa työtä” tulisi taas oppia arvostamaan.
MARJA MARTIKAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
