Musiikkilukio kansanmusiikin kehdossa
Kaustislainen abi Hilkka Pajukangas soitti viulua lapsena, mutta ”suuttui” ja jätti soittimen vuosiksi. Musiikkilukiossa Hilkka aloitti lauluopinnoilla, mutta lukion toisella luokalla hän halusi aloittaa uudelleen myös viulunsoiton. Päivi Karjalainen Kuva: Viestilehtien arkistoKAUSTINEN
Katse tähyilee, näkyisikö Kaustisen musiikkilukion aulassa niitä outoja hippipunkkareita. Tyyppejä, jollaisia opiskelijat erään katkeran nettikeskustelijan mukaan enimmäkseen ovat. Ei näy.
Aulan lattia on täynnä tunneille menneiden tennareita ja muita jalkineita. Opiskelijoita onkin tänä syksynä ennätysmäärä, 157. Uusia tulijoita on joukossa 60.
Millaista on opiskelu Suomen ainoassa maaseudulla sijaitsevassa musiikkilukiossa? Puurtamista ankeassa ympäristössä keskellä ei-mitään?
”Ei, vaan huippua”, haastatellut nuoret sanovat.
”Jos pitäisi normaalilukioon vaihtaa, niin itku tulisi. Täällä on ainutlaatuinen fiilis, jokainen on jokaisen kaveri. Koulunkäynti sujuu ikään kuin musiikin sivussa”, syksyn kirjoituksiin valmistautuva abiturientti Kalle Lahtinen Lapualta toteaa.
Kalle soittaa bassoa ja laulaa, suuntaus on raskaaseen rokkiin. Mahdollisuudet bändityöskentelyyn, kuten muidenkin musiikinlajien harjoittamiseen, ovat lukiossa mainiot.
Abi kiittää koulun hyvää henkeä ja ainutlaatuista fiilistä.
”Täällä näkee aika persoonallista sakkia, kun tullaan eri puolilta maata eri lähtökohdista, mikä ei ole paha. Juuri siitä tulevat erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus.”
Musiikin lehtori Mika Jämsä on samaa mieltä.
”Joku on saattanut kokea ahdistusta ja erilaisuuden tunnetta omalla paikkakunnallaan. Tänne voi tulla myös rikkinäisiä ihmisiä. Kolmessa vuodessa he toipuvat ja alkavat kukoistaa.”
Myös musiikin opettaja Siiri Virkkala iloitsee nuorten myönteisestä kehittymisestä lukiovuosien aikana. Siihen vaikuttavat hyvä opetus, koulun tarjoamat monet mahdollisuudet ja hyvä yhteishenki:
”Meillä korostuu yhteisöllisyys. Muualta tulleiden lisäksi myös kaustislaiset kotonaan asuvat hengailevat täällä koulun jälkeen. Koulun tilat ovat opiskelijoiden käytössä iltakymmeneen asti.”
”On pelkästään myönteistä, että tänne tulee erilaisia ihmisiä. Täällä suvaitaan ja kannustetaan, ihmiset löytävät oman paikkansa ja pääsevät toteuttamaan itseään.”
Jämsä ja Virkkala ovat itsekin musiikkilukion kasvatteja, 90-luvun lopulla valmistuneita.
Kaustislainen abi Hilkka Pajukangas torjuu ajatuksen, että lukiossa kilpailtaisiin kyynärpäin.
”Täällä kaikki tsempataan toisiamme”, hän vakuuttaa.
Musiikkilukion vetovoimaa lisää Kaustisen maine kansanmusiikkipitäjänä. Opiskelijoita tulee Inaria ja Helsinkiä myöten.
Lukio tunnetaan monista entisistä opiskelijoistaan, jotka tekevät upeaa uraa musiikin saralla.
Heitä ovat muun muassa kansainvälisestikin tunnetut sopraanot Anu ja Piia Komsi, monipuolinen sopraano Mari Palo, tangokuningatar Kirsi Ranto ja säveltäjä Veli-Matti Puumala.
Esimerkkinä kansanmusiikin etujoukoista olkoon Frigg-yhtye, bändeistä vaikka Rödsögårdenin.
Kaikki musiikkipainotteisella linjalla opiskelevat eivät tavoittele tähteyteen, eivät edes musiikkialan ammattiin.
Ullavalainen abi Heli Hästbacka opiskelee pianonsoittoa, mutta suunnittelee tiedotusalan opintoja ja työtä. Tuntumaa siihen hän saa lukion oman Rakkaustinen-nettiradion ja -lehden toimittajana.
Lukiolla on pieni ajanmukainen studio ja välineet jokaviikkoisen, tunnin mittaisen radio-ohjelman tekemistä varten.
”Toimittajana minulla on hyötyä musiikin tuntemisesta. Jos menen konserttiin, osaan puhua sen musiikista”, Hästbacka sanoo.
Myös esiintymiseen tottuu lukioaikana. Lukuvuosien aikana on useita konsertteja ja bändi-iltoja. Kaiken huipentuma on joka kevät valmistuva musikaali.
Ensimmäistä lukiovuottaan aloittavilla kaikki on vielä edessäpäin. Porvoosta Kaustiselle ja asuntolaan asumaan tullut Jonna Lankinen on tuonut mukanaan sellonsa ja viulunsa. Hänen äitinsä on käynyt saman opinahjon ja suositellut sitä tyttärelleen.
Ennestään tuttuja ovat Kaustisen festivaalit, soittokurssit ja asuntolamajoitus.
”Odotan paljon uusia tuttavuuksia ja toivon löytäväni tien, jolle suunnata lukion jälkeen”, Jonna sanoo.
Toinen uusi opiskelija, kauhajokinen Lauri Malkamäki, haluaa luokanopettajaksi. Hän laulaa ja soittaa kitaraa. Vierellä kuunteleva opettaja Mika Jämsä kannustaa: musiikki on tärkeä taito luokanopettajalle, ja miesopettajia on aina vain liian vähän.
”En ole ehtinyt tuntea koti-ikävää. Täällä tapahtuu niin paljon, ja koko ajan tutustuu uusiin kavereihin. Apua ja neuvoja saa tarvittaessa, ja iltaisin on istuskeltu yhdessä asuntolan pihalla. Tämä tuntuu jo ensimmäiseltä kodilta”, Malkamäki kertoo.
Asuntolat sijaitsevat aivan koulurakennuksen vieressä. Piharakennuksessa on pesula ja sauna, ja varastosta voi lainata yhteistä pölynimuria.
Vuokraa on maksettava, mutta toisaalta soittotunnit ovat ilmaisia eikä matkakuluja tule, mikä on taloudellisesti merkittävä etu.
Musiikkilukion johtaminen on rehtori Taina Lehtoselle elämäntyö. Hän on luotsannut ja kehittänyt musiikkilukiota sen perustamisesta, vuodesta 1976 lähtien. Hän pitää tärkeänä, että opiskelijat kehittyvät monitaitoisiksi.
”Toivon heille osaamisen ketteryyttä ja kykyä selviytyä työelämän kriisitilanteissakin niin, että he putoaisivat jaloilleen.”
Lehtonen ei usko opetusministeriön kaavailemiin 500 oppilaan massalukioihin eikä mekaaniseen opettamiseen. Opiskelijan osaaminen ja itsetuntemus kehittyvät opettajan ja opiskelijan läheisessä yhteistyössä, jollaiseen jättilukioissa tuskin on mahdollisuutta.
LEENA NYGÅRD
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
