METSÄLLÄ Kylmä passi
Aamu oli tyyni ja pehmeän hämärän verhoama, askelten äänet suhahtelivat vaimeasti. Oli hirvijahdin ensimmäinen aamu.
Porukan kokoontumispaikka oli parin kilometrin päässä Urhon maatalon pirtissä. Ristolla oli vankka kokemus eränkäynnistä, mutta hirvijahti oli laatuaan ensimmäinen. Yhtä aikaa Riston kanssa Urhon pihaan tuli Mauri, polkupyörällä ajosta hengästyneenä. Painuttiin pirttiin. Jahtiporukka oli jo paikalla, myös ajomies Rekku-koiransa kanssa.
Passipaikat sovittiin, ja merkkilaukaukset. Muuta tietoa ei toisille voitu antaakaan, elettiin 50-lukua, eikä kännyköistä ollut vielä mitään tietoa.
Hajaannuttiin maastoon, Risto ja Maurikin lähtivät talsimaan runsaan kilometrin päässä olevalle passipaikalleen. Oli sovittu, että Risto menisi paikalla olevan kalliokumpareen takapuolelle Maurin jäädessä etupuolelle.
Perille päästyään Maurille tulikin mielen muutos.
”Mene sinä sinne, mihin sovittiin, minä palaan lähemmäksi tien alkupäätä”, Mauri sanoi ja alkoi päästellä henkseleitä irti housuistaan.
”Mitä sinä nyt?” Risto kysyi.
”Teen tähän kohtaan kylmän passin.”
”Mikä se on?”
”Pistelin eilen illalla lautasellisen papusoppaa ja ryyppäsin tuopillisen piimää”, Mauri sanoi ja alkoi katsella sopivaa paikkaa tarpeilleen. ”Jatka sinä vaan omalle paikallesi. Minä palaan kohta sinne Ahoniityn puolaportille, näin yöllä unen, että sieltä ne menevät tämän päivän elävät.”
Risto naurahti ja jatkoi matkaa omalle passipaikalleen.
Istuttuaan aikansa omissa mietteissään mättäällä Risto havahtui vieraisiin ääniin. Ensin kuului ikään kuin kellon raksutusta, joka voimistui. Sitten koiran haukku remahti ilmoille. Hetkessä Risto valpastui, nopeat vilkaisut eri suuntiin. Onkohan se hirvi? Tuleekohan se tänne? Käsi kokeili kiväärin lukkoa. Onko varmistin päällä?
Sitten haukku kääntyi äkkiä sivulle. Jännitys alkoi sulaa pettymykseen. Nythän se näyttää menevän sinne, missä Maurin piti olla passissa. Oliko hirvi saanut Ristosta vainun? Sinne se haukku painui sivu suun.
Mutta sitten taas; Rekun ääni alkoi voimistua. Varmistin pois, ase poskelle. Odotusta. Ja siinä se oli, komea hirvi suoraan edessä. Nyt se on jyvällä kympin ringissä. Laukaus, ja hirvi ikään kuin niiaa, ja lähtee rivakkaan juoksuun. Riston suu loksahtaa auki. Eikö se osunut? Tämä ei ole totta!
Rekku tuli kohta paikalle, pyörähti pienen lenkin ja painui sitten hirven perään. Kohta alkoi taas kuulua Rekun haukku. Risto lähti haukkua kohti.
Aikansa hiivittyään Risto sai silmiinsä Rekun hahmon. Siellä se haukkui ja retuutti hirveä, joka makasi maassa kaadettuna.
Toisten tullessa paikalle Risto sai kehut mestariosumasta.
”Se sinun kylmä passi oli tosi tehokas”, Risto sanoi Maurille. ”Se se käänsi hirven minun passipaikalle.”
Vielä vuosikymmenien jälkeenkin Risto antaa nuoremmille jahtimiehille neuvon, kun nämä tuskailevat, miten estää hirvi luikahtamasta tietystä paikasta passin ohi.
”Kylmä passi, varma konsti!”
Raimo Soikka
Juupajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
