Kemeramuutos vie työt metsureilta
TORNIO
Metsureiden työt ovat uhattuna Pohjois-Suomessa, kun työllisyysehtoinen taimikonhoidon kemeratuki loppuu.
Kestävän metsätalouden rahoituslaki (kemera) muuttuu kesäkuun alussa. Silloin loppuu myös tuki, jota on myönnetty työllisyysehtoiseen taimikonhoitoon.
Tarve tähän tukeen on suurin Perämeren rannikkokunnissa, joissa kasvumaat ovat reheviä ja hoitotyöt kalliita.
”Kun raivattavaa on runsaasti, työ on hidasta. Kustannustaso on jopa 800–900 euroa hehtaarille”, Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohjan toiminnanjohtaja Pekka Vähä Torniosta kertoo.
Työllisyysehtoiseen taimikonhoitoon on saanut tukea 80 prosenttia. Maanomistaja on maksanut taimikonhoidon kustannuksista 20 prosenttia eli käytännössä 150–160 euroa hehtaarilta.
Tuen turvin on Pohjois-Suomessa teetetty noin neljännes vieraalla työvoimalla toteutetusta työalasta.
Työllisyysehtoinen tuki on tähän saakka mahdollistanut noin 50–60 pohjoissuomalaisen metsurin työllistymisen taimikonhoitoon vuosittain.
Eräänä tukiehtona on ollut viiden kuukauden työttömyysjakso. Se on täyttynyt, sillä työt on keskeytetty lumen takia keskitalvella.
Taimikonhoitotöissä on työskennellyt 10–12 metsuria vapun ja joulun välisenä aikana. He ovat raivanneet 600–700 hehtaaria vuosittain.
”Metsureista on pula ja hoitorästejä riittää”, Vähä kertoo.
Työllisyysehtoisen tuen poistuminen tarkoittaa reilusti kasvavia kustannuksia maanomistajille.
Vähä uskoo, että runsaspuustoiset taimikot jäävät useimmiten hoitamatta, kun taimikonhoidon asiakashinta nousee.
”Muutamakin välivuosi taimikonhoidossa aiheuttaa sen, että taimikot rehahtavat. Kun taimikot muuttuvat energiapuuksi, se vasta käy kalliiksi, samoin kuin työttömyyskorvaukset, joilla metsurit pidetään kotona”, torniolainen metsuri Sami Kälkäjä sanoo.
Taimikonhoidon tarve Länsi-Pohjan alueella on vähintään kaksinkertainen nykyiseen verrattuna eli noin 2 000 hehtaaria vuodessa.
Metsänomistajat raivaavat itse ainoastaan parisataa hehtaaria.
”Metsänparannuslain, Lapin lain ja Kemeralain nojalla aikanaan myönnetyt metsänuudistamisvarat valuvat hukkaan, jos niiden turvin perustetut taimikot jäävät hoitamatta”, toiminnanjohtaja Vähä sanoo.
Asetusluonnoksessa kaavailtu nuoren metsän 230 euron hoitotuki ei riitä korvaamaan poistuvan työllisyysehtoisen tuen jättämää aukkoa Pohjois-Suomen rannikkomailla.
Asetuksen euromäärää tulisi nostaa, jotta maanomistajan kustannukset pysyvät kurissa.
Uusiin tukiehtoihin sisältyvä taimikon varhaishoidon tuki ei yksin ratkaise tilannetta. Rehevillä mailla taimikoihin on usein tehtävä toinenkin harvennus ennen ensiharvennusta.
Taimikonhoidon tuen tarve Pohjois-Suomessa perustuu ennen kaikkea päätehakkuupuuston matalaan arvoon, joka on keskimäärin 3 000 euroa hehtaarilta.
Eteläisessä Suomessa on päätehakkuupuuston arvo on 7 000–11 000 euroa hehtaarilta. Hoidettavat pinta-alat ovat pienempiä kuin pohjoisessa.
Metsän vähäinen tuotto ei kannusta maanomistajia sijoittamaan taimikonhoitoon liki kolmasosaa päätehakkuutulosta, Vähä sanoo.
Kun valtion tuen osuus metsätalouden nettotuotoista on Lapissa jopa 25 prosenttia, eteläisessä Suomessa vastaava osuus on viisi prosenttia.
Etelä-Suomessa työllisyysehtoisella taimikonhoidon tuella ei ole ollut samanlaista merkitystä kuin pohjoisessa.
”Työllisyysehtoista tukea emme ole hyödyntäneet aikapäiviin, metsurit ovat töissä läpi talven”, Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toiminnanjohtaja Matti Sojakka Hämeenkyröstä kertoo.
Kari Lindholm
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
