Suuret lämpövaihtelut kuuluvat luontoon
Ilmatieteen laitoksella on mitattua tietoa vuodenaikojen keskilämpötiloista vuodesta 1829 lähtien Helsingistä ja vuodesta 1900 lähtien Sodankylästä. Lämpötiloja kuvaavasta diagrammista näkyy, että vuodet eivät ole olleet veljeksiä. Talvien vaihtelu on huomattavasti rajumpi kuin kesien.
Pienen jääkauden lopulla ajalla 1829–1900 oli kaksi Suomen kannalta merkittävää luonnonilmiötä.
Koko Kemijoen valuma-aluetta koetteli Saulin suurtulva keväällä 1859. Nykyinen rakennuskanta Arktinen keskus mukaan luettuna olisi tulvan ja jäiden vaikutuksesta tuhoutunut silloisella vesimäärällä.
Helsingin mittaustulosten mukaan tuolloin oli poikkeuksellisen leuto talvi, ja kesä oli normaali.
Suuret nälkävuodet koettelivat suomalaisia vuosina 1866–1868. Tuolloin maan väestöstä menehtyi 8 prosenttia. Mittaukset osoittavat tuolloin olleen kylmät kesät. Se luonnollisesti aiheutti suuret ongelmat maanviljelyksessä, joka puolestaan aiheutti nälänhädän.
Seuraava kohtalon vuosi oli 1910. Silloin oli Kemijoella kautta aikojen kolmanneksi pahin tulva.
Tuolloin oli jo Sodankylästä mitattu lämpötilat. Niiden mukaan oli poikkeuksellisen kylmää etenkin talvella, ja kylmiä talvia riitti vuoteen 1925 saakka. Siitä lähtien mitattiin poikkeuksellisen leutoja talvia ja lämpimiä kesiä vuoteen 1938 sakka.
Samat piirteet näkyvät myös Helsingin mittauksissa, ja niissä nähdään talvien olleen yhtä leutoja kuin nykyään. Se onkin luonnollista, koska tuolloin oli koko pohjoisen pallonpuoliskon alueelle ulottunut lämmin jakso, jota voidaan hyvällä syyllä verrata nyt valalla olevaan lämpötilojen vaihteluun. Noissa tilastoissa ei ole tuulimittauksia, joten sitä analogiaa nykyiseen tilanteeseen ei voi tehdä.
Helsingin kesälämpötilojen mittausten alussa on pienen jääkauden loppuun asti hieman laskevaa, ja alkaa siitä hieman kohota nykyiselleen. Pieni lämmin jakso molemmissa mittauspisteissä on välillä 1988–1994.
Rovaniemeä koetellut tulva oli vuonna 1993, jolloin Arktinen keskus pelastui nipin napin. Mitään voimallista ja äkillistä lämpötilojen nousua ei ole havaittavissa niin sanotuilla lätkämaila-alueella näiden mittausten mukaan.
Suuret vuotuiset lämpötilojen vaihtelut ovat mittausten mukaan luonteenomaisia meidän ilmastossamme. Atlantti on lähellä, eikä mantereiseen Siperiaankaan ole tuulen tietä pitkästi. Siinä välillä on mantereisen ja merellisen ilmasto vyöhyke, jossa vuotuisten lämpötilojen suuri vaihtelu tosi asia.
Voi olla, että vaihteluihin on osaltaan vaikuttamassa jokin yksittäinen tapaus kuten tulivuoren räjähdyspurkaus, jolloin ilmakehään tulee runsaasti lasimaista tuhkaa, hiili- ja rikkidioksidia ja klooria.
Tyypillinen tällainen oli Mount Helenin räjähdys. Sen tuhkapilvi kiersi Amerikan mantereelta tänne Eurooppaan ja aiheutti tosi komeat iltaruskot. Samaan aikaan olivat myös tavallista leudommat talvet ja lämpimät kesät.
Eelis Pulkkinen
Raanujärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
