Puola päästelee Itämereen huoletta

kenttämestari Juhani Rapo laskee vesinäyteputken Aranda tutkimusalus laiva Suomenlahti Itämeri meri merenkulku ympäristö ympäristökeskus syke Kuva: Markku Vuorikari

Itämereen valuvia fosforipäästöjä on leikattu neljännes Helcomin asettamasta tavoitteesta. Aikaa on vuoden 2020 loppuun. Pahimmaksi vastarannan kiiskeksi on osoittautunut Puola, joka ei näytä saavan päästöjään kuriin.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Seppo Knuuttilan mukaan noin 40 prosenttia Itämeren fosforikuormasta valuu Puolasta. Ongelmallisin on Veiksel-joki, joka kuljettaa Itämereen vuosittain yli 5 000 tonnia fosforia.

Määrä on valtava verrattuna Suomen ravinnekuormaan. Meiltä Suomenlahteen valuu vuosittain noin 700 tonnia fosforia. Lähivuosina määrästä olisi leikattava 330 tonnia. Knuuttilan mielestä tavoite ei ole realistinen. Sen saavuttamiseksi pitäisi käytännössä lopettaa maatalous Suomenlahden valuma-alueella.

Knuuttilan laskelmien mukaan Puolan, Venäjän ja Valko-Venäjän fosforikuormituksesta voitaisiin leikata 4 500–6 000 tonnia tehostamalla jätevesien puhdistusta. Fosforia valuu myös lannoitetehtaiden kipsikasoista.

Pistemäisen kuormituksen vähentäminen on kaikkein halvinta ja tehokkainta. Siksi olisi tärkeää tuntea kaikki päästölähteet. Venäjältä luotettavia tietoja on kuitenkin vaikea saada.

Ilmoitettujen tilastojen perusteella Venäjä on kuronut vähennystavoitteitaan kiinni hyvin. Suureksi osaksi se johtuu Pietarin tehostuneesta jätevesien puhdistuksesta. Silti alueen pienemmistä kaupungeista valuu vielä runsaasti ravinteita Itämereen.

Knuuttila arvioi, että fosforivirtaa voitaisiin leikata jopa satoja tonneja parantamalla Leningradin alueen jätevesien puhdistusta. Sen sijaan alueen saastuttavimmista kanaloista valuu ravinteita luultua vähemmän, noin 50–100 tonnia vuodessa. Valumia yritetään tukkia parantamalla lannan varastointia.