Worldwatchin raportti nostaa maaseudunkestävän kehityksen perustaksi
Onko liian myöhäistä? kysyy tämänvuotinen Worldwatch-instituutin Maailman tila -raportin suomenkielinen kansi.
Ei ihan, instituutin pääjohtaja Robert Engelman vastasi kirjan julkistuksessa Helsingissä torstaina. ”Mutta aika on itse asiassa nopeimmin hupeneva varamme.”
Maailman tila -raportti vaatii energian tuhlaukseen perustuvan pakkokasvun korvaamista nollakasvuun sopeutetulla talouspolitiikalla. Kasvuvaraa jäisi vain kehitysmaille.
”Se on tämän vuosisadan alun suuri haaste”, Engelman painotti.
”Valitettavasti nyt politiikkaa tehdään uskoen, ettei talouskasvulle ole mitään rajaa. Mutta meillä on vain yksi maapallo.”
Nykyisellä elintasolla maapallo kestää 4,7 miljardia ihmistä, raportti laskee. Väkeä on nyt 7,1 miljardia eli 1,5 maapallon kantokyvyn verran. Ihmisistä 1 030 miljoonaa oli aliravittuja viime vuonna.
Samalla kestävä kehitys olisi palautettava alkuperäiseen merkitykseensä sen sijaan, että sanalla myydään mitä tahansa. Engelmanin mukaan maailmaa vaivaa jo kestävyyshoku (sustainababble): puolileikillisesti on laskettu, että tätä menoa 2109 puheeseen ei enää mahdu mitään muuta sanaa.
Tai ehkä se korvautuukin vihreällä kasvulla. Se hämärtää asiaa entisestään, Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Sauli Rouhinen syytti.
Jos Engelman olisi maailman hallitsija, hän tekisi aluksi kaksi asiaa: määräisi hiiliveron jarruttamaan energian tuhlausta ja parantaisi mahdollisuuksia ei-toivottujen raskauksien estämiseen.
Hiiliveron tuotolla hän loisi uusia kestävän kehityksen työpaikkoja.
”Maapallo ei ole perintöä vanhemmiltamme, vaan lainassa lastenlapsiltamme”, Engelman sanoi mukaillen vanhaa irokeesisanontaa.
Hänen mielestään se ajattelu pitäisi sisäistää riippumatta siitä, kuinka kauan omaan elämiseensä maapalloa laskee tarvitsevansa.
Kestävän kehityksen perusta on maaseudulla, Engelman viestittää viljelijöille, metsänomistajille ja maaseudun yrittäjille.
”Kaikki riippuu viljelijöistä. Heitä tarvitaan tuottamaan ruokaa, ja he voivat sitoa hiiltä takaisin maahan. Heille pitäisi myös maksaa siitä.”
Parantamisen varaa silti on. Maailman maatalouden kestävyysongelmia ovat Engelmanin mukaan veden ja ravinteiden käyttö sekä hiilipäästöt.
”Haaskaamme fosforia, vaikka sille ei ole korviketta”, Engelman muistutti. Hän haluaa lannan ja kompostien ravinteet kiertoon.
Suomalaiset viljelijät voivat näyttää maailmalle mallia, Engelman toivoo. Saman toiveen hän suuntaa koko Suomelle: ”Pienikin maa voi olla mallina muille.”
Maailman tila -raportti käsittelee paljon energiaa. Kirjassa on muun muassa taulukko energiamuotojen eroi-arvoista, eli paljonko energiaa saadaan verrattuna tuotantoon kuluneeseen energiaan.
Fossiilinen energia pärjää vertailussa hyvin niin kauan kuin on varantoja. Bioenergiasta maissietanoli syö pahimmillaan energiaa enemmän kuin tuottaa.
HEIKKI VUORELA
Worldwatch-instituutti: Maailman tila 2013. Onko liian myöhäistä? 287 sivua. Gaudeamus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
