Säleet sinkoilivat halonhakkuun SM-karsinnoissa

Mikko Mäkelän vinkki onnistuneeseen puun pilkkomiseen on, ettei kirvestä tarvitse nostaa liian korkealle. Napakka isku riittää. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkisto

Yleisö saa pitää varansa, kun halkoja hakataan Okran malliin. Halonhakkuun suomenmestaruuskisojen karsinnoissa perjantaina hiki virtaa ja kirveelle löytyy töitä.

Kilpailun säännöt ovat selvät. Kuusi pölliä tulee pieniä kuuteen osaan, mahdollisimman nopeasti. Maksimiaika suoritukselle on kolme minuuttia.

”Tulitikkuja ei hyväksytä”, juontaja huudahtaa ja väistelee kilpailun tuoksinnassa lenteleviä säleitä.

Mikko Mäkelä hakee halolle tukevaa asentoa. Yleisöstä kantautuu kannustushuutoja. ”Älä jännitä, Mikko!”

Uuden pohja-ajan iskeneen, kokkolalaisen Marko Rahkolan mielestä pöllin – toisin kuin naisten – kanssa pärjää voimalla ja järjellä.

Rahkolalle halonhakkuu on puhdas harrastus, sillä kotoa maatilalta löytyy klapikone.

Hän osallistui kilpailuihin vaimonsa Elina Rahkolan innoittamana.

Viime vuoden halonhakkuun naisten suomenmestarin työ valmentaa kilpailuihin niin hyvin, ettei pöllejä tule juuri pilkottua ennen kisoja.

”Lypsykarjatilallisen arki on itsessään fyysistä harjoitusta. Aidantolppien iskeminen laitumelle käy treenistä”, Elina toteaa.

Alkukarsintoja järjestetään yhteensä seitsemällä paikkakunnalla. Tämän vuoden halonhakkaajamestarit selviävät marraskuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävissä finaalissa.

TUULIKKI VIILO

Avaa artikkelin PDF