”Ilmastopolitiikka ei saa rampauttaa maataloutta”
Turvemaiden pelloksi raivaamisen tarvetta pitäisi vähentää esimerkiksi edistämällä lannan separointia, raporttiesitys ehdottaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoIlmastonmuutos saattaa parantaa suomalaisen maatalouden kilpailukykyä. Näitä mahdollisuuksia ei saa torpedoida ilmastopolitiikalla, MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola korostaa.
Pietola esitteli MTK:n kantoja torstaina tilaisuudessa, jossa käsiteltiin ilmastopaneelin luonnosta maatalouden ilmastopolitiikkatavoitteiksi.
Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä ja antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Maatalouteen liittyvän raportin valmistelua johtaa Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.
Maataloudelle on Suomessa asetettu 13 prosentin vähennystavoite kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena on 2005. Tavoite koskee vain varsinaista maataloussektoria eli lähinnä lannoitteista aiheutuvia typpidioksidipäästöjä maaperästä sekä kotieläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä aiheutuvia päästöjä.
Maankäyttöä, esimerkiksi turvemaiden raivausta tai pellon metsitystä, ja energiankäyttöä ei lasketa mukaan maatalouden päästöjen tarkasteluun. Niissä saavutettuja päästövähennyksiä ei siis lasketa maatalouden hyödyksi, vaikka viljelijöiden toimenpiteet ovat niissä ratkaisevia.
Raporttiluonnoksessa todetaan, että maatalouden päästöjen vähennystavoitteen saavuttaminen pelkästään lannoitekäyttöä laskemalla ja märehtijöiden määrää sopeuttamalla on epärealistisen kallista.
Raportti esittää, että näkökulma laajennetaan kattamaan erityisesti maankäyttöön ja ehkä myös energiankäyttöön liittyvät ratkaisut.
Maankäyttöratkaisuista esille nostetaan esimerkiksi turvemaiden raivaustarpeen vähentäminen lannan separoinnin avulla, turvemaiden pitkäaikainen viherkesannointi ja tarpeettomien peltojen metsittäminen.
Pietola toteaa, että Suomella saattaa tulevaisuudessa olla aiempaa paljon suurempi rooli Euroopan ruokahuollossa.
”Jos ilmastonmuutokseen sopeutuminen onnistuu, esimerkiksi tulvasuojelu, peruskuivatus ja lajikevalikoima saadaan kuntoon, meillä voi jatkossa olla selvästi Etelä- ja jopa Keski-Eurooppaa suotuisammat tuotanto-olot. Suuri etumme on, että meillä riittää vettä.”
Hän korostaa, ettei näitä mahdollisuuksia saa torpedoida ilmastopolitiikan asettamin rajoituksin.
Pietolan mielestä ilmastopolitiikkaraportissa pitäisi painottaa nykyluonnosta vahvemmin ruuantuotannon ja ruokaturvan merkitystä.
Raporttiluonnoksen esitys tarkastelun laajentamisesta maan- ja energiankäyttöön on hänen mielestään tervetullut ja välttämätön. ”On epäoikeudenmukaista, jos se, joka työn tekee, ei saa lukea sen tuloksia hyödykseen.”
Jos pellonraivaukseen kaavaillaan rajoituksia, esimerkiksi raivausmaksua, ne pitää kompensoida maataloudelle täysimääräisesti, Pietola korostaa.
Vajaatuottoisten turvelohkojen metsitys on yksi vaihtoehto päästöjen vähentämiseksi, mutta Pietolan mielestä asiaa pitäisi tarkastella pitkäjänteisemmin.
Tulevaisuudessa kaikki peltoala saattaa olla tarpeen, joten lohkojen tuleva käyttö kannattaisi turvata mieluummin pitkäaikaisella nurmiviljelyllä.
Nurmisato voitaisiin hyödyntää nautojen laitumena tai biokaasun raaka-aineena.
”Laiduntavat naudat ylläpitävät maatalousympäristöjen kirjoa. Laidunnuksessa yhdistyy siis ilmasto, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu, kun nurmen biomassa korjataan pois”, Pietola sanoo.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
