Jos kannustavuus loppuu, ympäristötuessa ei ole mieltä jatkaa
Jos ympäristötuen ehdot eivät tuntuvasti kiristy eivätkä tukitasot suuresti laske, jatkan ympäristötuessa myös seuraavalla ohjelmakaudella, toteaa Mänttä-Vilppulassa kaalia ja viljaa viljelevä Mikko Tervaniemi.
Ainakin tämänhetkisten tietojen mukaan ehdot ovat kuitenkin muuttumassa. Myös maksettavat korvaukset ovat tulossa alaspäin.
”Alunperin ympäristötuesta viidennes oli kannustinrahaa ja loppu oli korvausta kustannuksista ja tulonmenetyksistä. Jos kannustavuus loppuu, järjestelmässä ei enää ole mieltä olla mukana.”
Tervaniemi pitää ympäristötuen suurimpana ongelmana sen aiheuttamaa byrokratiarasitetta. Ylimääräisen työn lisäksi tahattomien virheiden ja valvontojen pelko on stressaavaa.
”Jos jossain tahtomattaankin töpeksii, niin se on sitten siinä.”
Tervaniemen tilalla on aiemmin ollut karjaa, ja sen peruina fosforiluvut ovat monella lohkolla edelleen korkeat. Ympäristötuen ravinnetaulukoiden mukaan niille saa levittää vain salpietaria.
”Pelkän salpietarin käyttö vähän arveluttaa.”
Sitoumuksen jatkoa ehtojen kiristyessä ja tukirahojen vähetessä miettisi tarkasti myös Eero Teppola Hausjärven Oitissa. Teppolalla on kasvinviljelytila, ja hän on ollut mukana myös vilja-alan yhteistyötä kehittävän Päijät-Hämeen viljaklubin toiminnassa.
”Tukiehtojen pitää olla sellaiset, että ne mahdollistavat tuotannon kannalta järkevät lannoitustasot.”
Erityisesti ravinnerajat tulevat Teppolan mukaan tehokkaassa leipäviljan tuotannossa vastaan.
”Kyllä ympäristötuen kattavuus voi hyvinkin tippua, jos nykyisestä meinataan vielä kiristää.”
Mikko Tervaniemi korostaa, että viljelijät eivät suojele ympäristöä vain rahan tai tukien takia. Hänen omalla tilallaankin on tehty useita ympäristön tilaa edesauttavia toimenpiteitä oma-aloitteisesti.
Tilan viljalohkoilla siirryttiin 2000-luvun alussa aitosuorakylvöön eikä lohkoja edes kevytmuokata. Vain kaalilohkot muokataan.
”Emme tehneet sitä ympäristötuen takia vaan ympäristön hyvinvoinnin vuoksi.”
Tervaniemen tilalla useat lohkot rajoittuvat järveen. Järvi on isännän mukaan lähes luonnontilainen ja sen vesi juomakelpoista.
Isännän mielestä sen puhdas vesi on lähiseudun viljelijöille niin tärkeä, että sen kunnosta huolehditaan, kuuluttiin ympäristötukeen tai ei. ”Teen kaikkeni tämän järven parhaaksi jatkossakin joka tapauksessa. Toivon myös hallinnon sen uskovan.”
Muutenkaan hän ei usko pakkosuojeluun. ”Ei Itämertakaan pakoilla pelasteta.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
