Metsäsusi on häviävä luonnonvara
Susi on kummallinen eläin. Sillä on ihmeellinen kyky saada ihmiset tuntemaan ristiriitaisia tunteita jo jälkihavaintojen perusteella.
Entisaikainen suden saama oppi, elää ”lainsuojatonta elämää”, ohjasi sitä tarvittaessa väistämään ihmistä. Epäonnistuminen siinä tarkoitti yleensä, että sielu matkasi nopeasti kohti taivasta.
Rauhoituspäätös aikaansai sudelle turvallisuuden tunteen. Tämä tunne on vähitellen saanut susia hakeutumaan ihmisten lähelle.
Muuttunut olotila on uusi ympäristötekijä. Se vaikuttaa tulevien jälkeläisten ominaisuuksiin.
Elinolojen muutokset vaikuttavat vähitellen susien käyttäytymiseen. Kaikki ne eivät ole toivottuja, kuten leimautuminen ihmisiin.
Useat suurpetojen kuvauspaikat sekä metsissä olevat riistakamerat omine ravintopaikkoineen antavat pohjan helpon ravinnon saamisen. Oppimiskyvyn avulla siitä muodostuu periytyvä tapa tuleville jälkeläisille.
Meillä on yleistä susipolitiikkaa harrastettu ikään kuin olisimme olleet jäsenenä jossakin yksipuoluejärjestelmässä. Jo useamman vuoden aikana toiminnan tukena on ollut joukko samoin ajattelevia ihmisiä. He ovat ylläpitäneet propagandaa metsästyksen tarpeettomuudesta.
Usko tämän vaikutukseen on ollut niin vahva, ettei ole huomattu, miten suomalainen mies tai nainen ovat mainettaan parempia luonnontuntijoita. Tämän lisäksi he pitävät huolta metsäriistan hyvinvoinnista.
Ennen elettiin sitä aikaa, jolloin susi pelkäsi ihmistä. Nyt puolestaan ihmisten on syytä vähitellen oppia pelkäämään susia.
Tätä asiaa sivusi tv-haastattelussa Luonto-Liiton susijaoston puheenjohtaja. Kannanotoissaan hän kivenkovaan väitti, ettei susi käy kiinni ihmisiin. Takuita hän ei kuitenkaan suostunut antamaan, jos kysymyksessä on lapsi.
Koirien jalostuksessa on riittävästi nähty epäonnistumisia, kun ihminen on ryhtynyt omassa viisaudessaan muuttamaan alkujaan luonnonvaraisen eläimen elintapoja palvelemaan omia tarkoituksia.
Sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” kuvaa hyvin harjoitettua susipolitiikkaa. Ne toimenpiteet, joilla rajoitetaan metsästysharrastusta, vastaavasti lisäävät näkemyseroja susien tarpeellisuudesta. Oikea tapa olisi nähdä metsästysharrastus osana luonnonsuojelua.
Myönnetty rauhoituspäätös ilman ulkopuolta tulevaa susien karsintamenetelmää saa maaseutuväen huolet kasvamaan pihasusien määrän kasvaessa.
Julkisuuteen annettu tieto sukusiitosasteen noususta oli odotettua. Liian tiheä susikanta pienialaisella asuinalueilla on otollinen kasvualusta sukulaissuhteen kasvuun.
Aikarajoitteinen metsästys vuosittain toistuvana olisi tehokkain keino palauttaa susikanta kestävälle kasvu-uralle. Susikannan kasvattaminen sanojen sukulinjojen avulla on heikoin vaihtoehto.
Yksipuolinen toiminta susikannan lisäämiseksi on se syy, joka on johtanut susialueitten ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tästä tyypillinen esimerkki löytyy Ylä-Savon kolmen pohjoisimman kunnan alueelta. Siellä kasvatettu liian tiheä kanta on vuosikausia jatkanut yläsavolaisten piinaa, josta päätöksiä tehneet eivät kunniamainintaa osakseen saa.
Susien suojelu tulisikin nähdä osana luonnonsuojelua, jonka tavoite olisi terveen, ihmisiä välttelevän susikannan säilyminen luonnonvaraisena suurpetona.
”Häirikkösusien” poistamisessa toimii kaksi tapaa.
Toinen tapa on poliisiviranomaisilla käytössä oleva oma valtakunnallinen ohjesääntö. Sen käyttö on tarkoitettu nopean toiminnan miehille. Sen sijaan toiselta taholta tulevat kaatoluvat pyrkivät olemaan juupas eipäs -merkillä varustettuja.
Pyrkimys lisätä susien määrää kasvattaa myös tarvetta löytää uusia susille sopivia asuinalueita. Omat vaikeutensa liittyy lisäalueitten saantiin poronhoitoalueilta. Jäljelle jäävät luonnonsuojelualueet ja valtion omistamat laajat metsäalueet.
Susitutkimukselle metsästäjäin antama tärkeä tuki jälkihavaintojen tallentamisessa joutuu kovalle koetukselle, jos metsästysoikeutta rajoitetaan susien asuinalueilla. Metsästyksellä on tärkeä vaikutus maaseutuväestön olotilaan.
Onko tässä tilanteessa maaseudun autioitumisella olemassa poliittisia tarkoitusperiä?
Juhani Nikander
Lapinlahti
Susien suojelu tulisi nähdä osana luonnonsuojelua, jonka tavoite olisi
terveen, ihmisiä välttelevän susikannan säilyminen luonnonvaraisena suurpetona.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
