Työministeri Jari Lindström: ”Ay-liikkeen pitää uudistua”
Joidenkin mielestä entinen luottamusmies muuttui duunarista piiskuriksi tultuaan ministeriksi.
Tämän jutun työotsikko oli: ”Nyt puhuu Jarppa: En kadu mitään”. Se tarkoittaa, että Jari Lindström on tarjonnut hallituksessa työttömille enemmän keppiä kuin porkkanaa, sairastunut ja vaihtanut puolueeseen, jossa kansanedustajapaikan uusiminen on hankalaa. Hän sanoo päättävänsä lähipäivinä, pyrkiikö Euroopan parlamenttiin. Kuva: Sanne Katainen”Takinkääntäjä. Loikkari. Jätä hommasi.”
Sinisten kansanedustaja ja työministeri Jari Lindström on saanut kuulla kaikenlaista matkallaan Voikkaan paperitehtaan luottamusmiehestä työttömäksi ja sitten kansanedustajaksi ja ministeriksi.
Paljon on tapahtunut ministerivuosinakin: oma puolue hajonnut ja uusi syntynyt, kikyä toteutettu, aktiivimallia tehty ja maa saatu melkein yleislakkoon ja ministeri itse uupunut kahden salkkunsa alle.
Kaduttaako?
”En kadu mitään. Joinakin päivinä olen toki toivonut olevani jossakin ihan muualla, mutta kaikki kokemukset ovat olleet opettavaisia ja niitä ei kukaan saa pois.”
Moni äänestäjä lienee pettynyt ”oman miehen” eli duunarin ystävän touhuun, jossa työttömillä teetätetään työnhakua tai patistetaan kursseille ja yrittäjiksi.
Mitä miettii entinen työtön itse näistä ajamistaan toimista?
”Todennäköisesti olisin ollut itse ensimmäisenä huutamassa vastaan. Ymmärrän täysin, miksi ihmiset vastustavat jotakin juttua. Mutta tässä hommassa pitää ajatella paljon laajemmin. Välillä on kyllä vai-kee-ta!” Lindström sanoo.
”Me ollaan suostuttu myös ikäviin päätöksiin. Tämä hallitus on käyttänyt enemmän keppiä kuin porkkanaa, se on totta. Työllisyys on parantunut mutta ei sen työttömän mielestä, joka ei ole saanut töitä.”
Aktiivimalliin ja omaehtoiseen työnhakuun ollaan tekemässä viilauksia työryhmissä helmikuun aikana. Tämä eduskunta ei tosin enää ehdi hyväksyä niitä.
”Reilumpaan suuntaan mallia ollaan muokkaamassa”, sanoo ministeri ja ennakoi, että epäoikeudenmukaisuudet poistetaan.
Korvausten leikkuri on epäoikeudenmukainen, jos ihminen hakee töitä tai palveluita tosissaan mutta tuloksetta. Näin on käynyt erityisesti maaseudulla.
Kohtuutonta on sekin, jos tarjottu koulutus ei kelpaakaan aktivointitoimeksi tai jos eläkettä odottanut yli 60-vuotias työtön on kuvitellut saavansa olla rauhassa mutta ei saakaan.
”Työvoimapoliittiset toimet eivät ole oikeita tälle työttömyyden kovalle ytimelle, jos ihmiset ovat väärässä palvelussa. Osa on kuntoutettavissa avoimille työmarkkinoille, osa ei millään.”
Lindström on varoitellut blogissaan, ettei tässä ole vielä kaikki: taantuma on tulossa ja edessä ikäviä ratkaisuja.
Minkälaisen hallituksen Suomi tarvitsee siis seuraavaksi?
”Sellaisen pohjan, jolla on talousosaamista ja joka uskaltaa tehdä rohkeita uudistuksia, mutta jolla on myös sosiaalinen omatunto. Jos joku luulee, että pystyy nostamaan Suomen työllisyysasteen 75 prosenttiin ilman, että joku suuttuu, sitten kyllä huijaa itseään ja äänestäjiään”, Lindström sanoo.
Nykypohja olisi tietenkin ”loistava”. ”Pelottavaa” sen sijaan olisi, että oppositio tulee valtaan ja ottaa velkaa, ja seuraava hallitus taas paikkailee velkaantumista.
”Vaalilupausten kanssa kannattaa olla tarkkana, ja välillä pitää uskaltaa suututtaa jopa omat äänestäjät. Ammattiyhdistysliikkeelle olen koettanut sanoa, että kannattaa olla tekemässä muutosta, koska se tulee muuten ikävän kautta.”
Tässä hallituksessa mentiin sikäli pieleen, että hallitus on toiminut vauhdikkaasti ja tarjoillut ay-liikkeelle liian valmiita ratkaisuja, Lindström arvioi.
”Aikaa ei ole ollut vuosien vääntöihin. Ay-liike taas tykkää prosesseista. Itse asioista tuskin on oltu eri mieltä: kaikki haluavat työllisyysasteen ylös.”
Lindström tuntee hengenheimolaisuutta SDP:tä kohtaan, mutta vaikka työllisyysasioista voisi löytyä yhteinen sävel, uudistuksissa tulisi törmäys.
”En ole koskaan ymmärtänyt ratkaisujen etsimistä niin, että mennään veronmaksajien lompakolle ilman, että uskalletaan tehdä oikea rakenteellinen muutos”, Lindström sanoo.
Jos talous halutaan kuntoon, valinta on kokoomus. Siitäkin huolimatta, että ”se on taitava ja yleensä sen hallituskumppaneille käy huonosti”.
Syksyn irtisanomiskiista ja kiky ovat osoittaneet, että ay-liikkeeltä löytyy tarvittaessa voimaa. Onko ay-liike liian vahva?
”Petyin ay-liikkeeseen”, Lindström sanoo ja puhuu nyt paikallisesta sopimisesta ja siihen liittyneistä asioista. Hänen mukaansa hallitus koetti löytää mallia, joka sopisi sekä ay-liikkeelle että Suomen Yrittäjille.
Lindström kertoo sinisten puolustaneen ay-liikkeen mallia ja varoittaneen ay-väen suututtamisesta.
”Ay-liikkeen mielestä siinä olisi porattu reikiä pyhistä pyhimpään eli yleissitovuuteen. He tiesivät, että siniset torppasivat tämän yrityksen, mutta mikä oli kiitos? Ei mikään, täysi hiljaisuus! Kun sitten tulee asiaan melko pieni juttu eli irtisanomisten helpottaminen pienissä yrityksissä, melkein koko Suomi uhkaa seisahtua. Koin sen helvetin epäreiluksi”, ministeri sanoo puolueensa syyllistämisestä.
Tuliko mieleen lakko-oikeuden rajaus?
”Tuli paljonkin asioita mieleen. Miksi minun pitäisi puolustaa ay-liikettä hallituksessa, jos sillä ei olekaan mitään arvoa? Pidin kuitenkin suuni kiinni. Ajattelen, että lakkoilla saa. Lakolla pitää kuitenkin olla kunnon perusteet ja mittasuhteet. Jos joka asiasta vetää kammet käytävälle, teho ja yleinen hyväksyttävyys häviävät.”
Lindströmin mukaan on nähty alusta asti, että ”joidenkin tahojen on ollut hirveän vaikea sopeutua tähän hallituskokoonpanoon”.
”Ay-liikkeen kannattaisi uudistua ja tunnustaa, että maailma muuttuu. Sen huomaa siitä, että jäsenistö odottaa muutakin kuin perinteistä edunvalvontaa ja jäseniä katoaa koko ajan. Jos järjestäytymisaste putoaa, myös yleissitovuus haastetaan.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
