vierasyliö Maailman kotieläintuotantohaasteiden edessä

Seuraavan 25 vuoden aikana maidon, lihan, kananmunien ja muiden kotieläintuotteiden kysyntä kasvaa voimakkaasti. Se asettaa erityisesti pien- ja perheviljelijöiden harjoittaman kotieläintuotannon suurten haasteiden eteen. Näin toteavat Nairobissa, Afrikassa sijaitsevan kansainvälisen kotieläintutkimuslaitoksen ILRI:n tutkijat. He toteavat lisäksi, että samanaikaisesti veden ja uuden tekniikan saatavuus yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa vaikuttavat kehitykseen.

Kotieläimet ovat ikivanha, elinvoimainen ja uusiutuva luonnonvara. Yli miljardin ihmisen eloonjääminen riippuu tästä resurssista. Kotieläimiä tavataan hyvinkin vaihtelevissa ympäristöissä, niin kuivassa Sahelissa Länsi-Afrikassa kuin voimaperäisillä riisin viljelyalueilla Aasiassa. Kotieläintuotanto on nyt maailmanlaajuisesti maatalouden suurin alasektori.

Kakista tuotteista maidon taloudellinen arvo on korkein, peräti 1 400 miljardia dollaria. Jo nyt kehitysmaat tuottavat puolet maailman naudanlihasta, 41 prosenttia maidosta, 72 prosenttia lampaanlihasta 59 prosenttia sianlihasta ja 53 prosenttia siipikarjan tuotannosta.

Karjanlannasta saadaan 14 prosenttia maailman typestä, 25 prosenttia fosforista ja 40 prosenttia kalista. Lisäksi yhdistetyn kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon avulla tuotetaan puolet viljasta. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa teollisen siipikarja- ja siantuotannon osuus noussee 70 prosenttiin. Tämä merkitsee samalla, että yhä enemmän viljaa tarvitaan ruokintaan; arviolta 40 prosenttia maailman tuotannosta kuluu silloin kotieläinten ruokintaan.

Kotieläintuotteiden korkean ravintoarvon ansiosta jo pienet määrät parantavat pääasiassa tärkkelyspitoisten viljatuotteiden varassa elävien ihmisten ruokavaliota. On myös alleviivattava, että kotieläimet eivät ainoastaan ole elintarvikkeiden tuottajia. Ne ovat aivan kuten talot, maaperä ja pankkitalletukset – tärkeä resurssi.

Riittävä kotieläinten määrä on vakuutus huonoja aikoja vastaan. Jos perheellä on ylimääräistä rahaa, se sijoitetaan kotieläimiin. Toisaalta käteisrahaa saadaan myymällä eläimiä. Kanoista, vuohista, ja lampaista saadaan pieniä summia sekä tarpeen vaatiessa naudoista, vesipuhveleista ja kameleista suuria.

Ajat muuttuvat; paremmat tiet, matkapuhelinten yleistyminen ja mikropankit merkitsevät, ettei ihmisten enää taloutensa hoitamiseksi tarvitse samassa määrin turvautua karjaan. Sen seurauksena kehitysmaissa kotieläinten rooli vetovoiman ja lannan tuottajina pienenee sen kasvaessa maidon ja lihan tuottajina.

Ennen kaikkea kotieläinten ruokinta paranee samalla kun kestävien paikallisten rotujen tuotanto nousee tehokkaan jalostuksen ja risteytyksen avulla. Viherrehun, sivutuotteiden ja pienten väkirehuannosten tehokkaan hyödyntämisen johdosta tuotanto voidaan jopa kaksinkertaistaa. Se tarkoittaa käytännössä, että pienviljelijöiden elintaso nousee ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.

Kenia on hyvä esimerkki siitä, miten pikkufarmarit pystyvät nostamaan maidontuotantoaan merkittävästi, kun saavat käyttöönsä parempaa eläinainesta ja rehua sekä eläinlääkäripalveluja.

Nyt olisi kiinnitettävä enemmän huomiota vesistöjen pilaantumiseen, eroosioon, kasvihuonekaasupäästöihin ja muihin ympäristöongelmiin. Sitä mukaa kun lihaa tuotetaan yhä yleisemmin suuremmissa yksiköissä, ympäristöön kohdistuvat paineet kasvavat. Valtavat ”eläintehtaat” tuottavat jo 74 prosenttia maailman broilereista, 69 prosenttia kananmunista, puolet sianlihasta ja 43 prosenttia naudanlihasta. Eläintehtaat muodostavat lisäksi uusia sairauksia levittävien virusten ja bakteerien hyviä kasvualustoja.

Peräti 70 prosenttia uusista sairauksista leviää kotieläinten ja ihmisten välillä, mikä vaikeuttaa torjuntatyötä. Sairaudet voivat lisäksi levitä elintarvikkeiden välityksellä. Kontrolloimaton antibioottien käyttö on johtanut siihen, että tauteja aiheuttavien mikrobien vastustuskyky on kehittynyt. Köyhissä maissa, joissa on kymmeniä miljoonia kotieläimiä, on yleensä vain muutama sata eläinlääkäriä, mikä myös vaikeuttaa torjuntaa.

Joissakin maissa on siksi ruvettu kouluttamaan eläinlääkäriapulaisia, jotka pystyvät rokottamaan eläimiä ja annostelemaan lääkkeitä. Tehokkaampien rokotteiden avulla on pystytty hävittämään vaarallinen karjanrutto ja pitämään kurissa siipikarjan Newcastle-sairaus.

Paikallisten, eläinten omistajien havaintoihin perustuvien valvontajärjestelmien avulla on Itä-Afrikassa aikaisessa vaiheessa voitu todeta ensimmäiset merkit Rift-Valley kuumeen esiintymisestä. Tästä sairaudesta kärsivät niin kotieläimet kuin ihmisetkin.

Tautien tehokas kontrolli on tärkeä edellytys sille, että eläinten omistajat voivat vaeltaa karjoineen ja käydä kauppaa.

Kotieläimet kuluttavat myös luonnonvaroja. Ne käyttävät nyt lähes kolmanneksen maapallon vesivaroista ja eläintuotteiden kulutuksen lisääntyessä arvioidaan, että tämä osuus kaksinkertaistuu. Enemmän on siis tehtävä säästeliäämmän veden käytön edistämiseksi.

Karjankasvatus on Amazonas-alueen suurin metsän tuhoaja, kun maita raivataan laidunalueiksi ja soijan viljelyyn rehutuotantoa varten. Tämän kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi poliitikkojen on tehostettava metsien suojelua ja valvontaa. Eräät teollisuusmaat ovat ilmoittaneet olevansa valmiita auttamaan Brasiliaa tässä työssä.

Maapallolla on suuria niin sanottuja marginaali- tai savanna-alueita, jotka toimivat hiilidioksidin nieluina kuten metsät. Näiden käyttömahdollisuuksista on kuitenkin vähän tietoa.

Tutkijat päättelevät, että niin kehitys- kuin teollisuusmaissa kotieläintuotanto on nopeasti muuttumassa, mutta että se myös tulevaisuudessa säilyttää tärkeän roolinsa ruokahuollossamme.

U.B. LINDSTRÖM

Kirjoittaja on kotieläinjalostuksen emeritusprofessori.

Avaa artikkelin PDF