Paljon annettu, paljon uskottu

SANA SUNNUNTAIKSI

Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. Luuk 12:47-48

Nyt ei pysty – tulee joskus todettua, ja totta puhuen usein kai turhankin nopeasti. Joka tilanteessa ja joka asian kanssa ei toki liene tarpeen kaatua saappaat jalassa, sillä asiathan voivat olla monella tavalla hyvin ja monella tavalla huonosti. Monta kertaa jää kuitenkin harmittamaan, jos emme saa parastamme esille, koska luovutamme liian helposti. Suomalaiselle sisulle luovuttaminen ei ole luonteenomaista. Lontoossa tätä jälleen punnitaan urheilun saralla. Saas nähdä…

Kerrotaan tarinaa rovastista, joka oli kalalla kanttorinsa kanssa. Rovasti sai suuren kalan, johon kanttori reagoi kysymällä: ”Mitä olisit tehnyt, jos se olisi päässyt koukusta irti ?”

”Olisin hypännyt perään”, vastasi rovasti ykskantaan. ”Mitäs se olisi siihen auttanut”, kysäisi kanttori. ”Olisinpahan ainakin tehnyt kaikkeni asian hyväksi”, vastasi kalarovasti.

Niin kuinkahan moni meistä on alisuorittaja sen vuoksi, että haluamme itse päästä helpommalla?

Tänä kesänä on jälleen mitattu suomalaisen viljelijän hermoja ja kestokykyä. Joskus sataa laariin, tänä suvena on satanut kuin laarista tai ainakin saavista. Tulevan sunnuntain aihe – Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa – kertoo meille jotain hyvin olennaista ihmiselämästä. Ei meitä arvioida ja arvoteta niinkään urotekojen ja ennätysten pohjalta, vaan pikemminkin uskollisuuden varassa. Kuka jaksaa katovuoden jälkeen vielä kylvää, uskoa ja toivoa, siinä on myös oikean maahengen mittapuu ja arviointiperuste.

Luoja on antanut meille ainutlaatuisen elämän ja siksi tehtävämmekin ovat arvokkaita, riippumatta tuloksen koosta. Tärkeintä on olla oma itsensä, silloin selviämme parhaiten myös tappion hetkistä. Omana itsenä olemiseen kuuluu myös vajavuuden, väsymyksen ja virheiden myöntäminen. Ne kuuluvat minun ainutlaatuiseen tarinaani! Jumala saa kyllä paremman lopputuloksen aikaan virheistäni, kuin minä itse niin sanotuista uroteoistani ilman Jumalaa.

Jollet voi olla mänty kukkulan laella

ole pensas laaksossa

mutta ole

paras pikku pensas puron varrella

Jollet voi olla valtatie

ole vain polku

Jollet voi olla aurinko

olet tähti

Et sinä koon avulla

voita tai häviä

Ole paras mikä ikinä oletkin.”

Douglas Mallock

Haltuumme on paljon annettu, elämäämme on paljon uskottu – aivan riittävästi heikoimmillaankin. Siksi voimme vapain mielin, vailla pakkoa ja vaatimusta tehdä parhaamme ja se riittää – myös Jumalan edessä Kristuksen tähden!

Avaa artikkelin PDF