Päiväperhosmäärät nousivat yli 50 prosenttia edelliskesästä – 2000-luvun huippuvuosiin on kuitenkin yhä matkaa

Amiraaliperhosen paras tuntomerkki on etusiiven yläpuolen poikki kulkeva punainen raita. Laji ei talvehdi Suomessa. Toukkien ravintokasvi on nokkonen. Kuva: Säde Aarlahti

Päiväperhosseurannassa havaitut perhosmäärät nousivat yli 50 prosenttia edelliskesästä, Suomen ympäristökeskus Syke kertoo.

Myös enemmistö päiväperhoslajeista on esiintynyt viime vuotta runsaslukuisempina, poikkeuksena niittyjen sinisiivet ja hopeatäplät. Tällä hetkellä lennossa on runsaasti nokkos- ja neitoperhosia sekä vaeltavista lajeista amiraalia ja kaaliperhosta.

Syken keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi edellistä parempi. Yleisimmissä päiväperhoslajeissa on 31 edelliskesästä runsastunutta lajia. Vähentyneitä oli 14.

Laskentojen runsaslukuisin päiväperhonen oli nokkosperhonen. Lajin kannat runsastuivat vahvasti eri puolilla Suomea.

Aikuistalvehtijoista myös neito- ja sitruunaperhosen sekä suruvaipan kannat ovat runsastuneet. Aiemmat valtalajit tesma- ja lanttuperhonen toipuivat hieman parin heikomman vuoden jälkeen ja karttaperhonen tuntuvasti.

Päiväperhoskannat ovat laskeneet lähinnä niittyjen hopeatäplillä ja sinisiivillä.

Vahvimmin edelliskesään verrattuna ovat runsastuneet vaeltavat perhoslajit, etenkin amiraali ja ohdakeperhonen. Niiden määrät ovat silti olleet enintään keskimääräistä tasoa, sillä kesä 2020 oli vaeltaville perhoslajeille erityisen vaisu.

Vähälukuisemmista lajeista helmihopeatäplä runsastui vahvasti maamme lounaisosissa.

Helteinen kesä nopeutti perhostoukkien kehitystä, minkä vuoksi useimmat perhoslajit olivat lennossa tavanomaista aikaisemmin. Monen lajin lento onkin jo päättynyt.

Päiväperhosia on silti vieläkin paljon liikkeellä, etenkin nokkosperhosia, suruvaippoja ja neitoperhosia sekä vaeltavia lajeja kuten amiraalia, ohdakeperhosta ja kaaliperhosta.

Hellekesän ansiosta tavanomaista useampi laji pystynee lisäksi kehittämään elo–syyskuun aikana ylimääräisen sukupolven yksilöitä.

Koteloituneet toukat eivät jääkään talvehtimaan, vaan kuoriutuvat jo syksyn aikana. Näiden yksilöiden lisääntymismenestys riippuu siitä, miten pitkään syksy jatkuu lämpimänä

Vaikka tämän vuoden kesä on ollut selvästi paria edellisvuotta parempi, se jää Syken arvion mukaan silti 2000-luvun keskimääräiselle tasolle. Takana on useita heikompia perhoskesiä, joten useimmilla lajeilla on vielä pitkä matka edellisten huippuvuosien 2010 ja 2011 määriin.

Kesä- ja heinäkuun pitkäkestoiset helteet suosivat aikuisten perhosten lentoa ja pariutumista. Helteet aiheuttivat kuitenkin monin paikoin kuivuutta, mikä saattoi heikentää perhosten lisääntymistulosta. Monen perhoslajin toukat ovat alttiita ravintokasvinsa kuihtumiselle.

Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta. Syken koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999.

Seurannan havainnointi painottuu etupäässä maan eteläosiin ja maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Havainnot saadaan vapaaehtoisilta perhosharrastajilta.

Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän perhosten kannankehityksen suunnan.