Vieraskolumni Havaintoja vaaleista
Tällaisena kuudet valtakunnalliset vaalit käyneenä kepulaisena on hiukan perspektiiviä päässyt kertymään. Sihtiä laajentaa sekin, että vaalipiirini oli nyt uusi (Häme). Eilisilta laskentoineen osoitti myös sen, olivatko ponnistelut kansanvallan ritarina osaltani viimeiset.
Suomalaiset vaalit ovat hämmentävän henkilökeskeiset. Puolueet ohjelmineen ja asioineen häipyvät tai häivytetään usein aivan takapihalle. Ehdokkaat keskittyvät markkinoimaan itseään valtakunnan, maakunnan, seutukunnan ja kulmakunnan omana. Pakettiin kuuluu, että nuo toiset riistävät meiltä kaiken ellei täältä valita juuri minua.
Tässä kohtaa unohtuu, että eduskunnassa ei ole huonetta, missä päätetään juuri sinun kuntasi terveyskeskuksen aukioloajasta tai lähitiesi lanauksesta. Eduskunnassa päätetään kyllä valtion tulo- ja menoarviosta ja meitä kaikkia koskevasta yleisestä lainsäädännöstä. Nämä keskeiset linjaukset tekevät ne 60–70 sisäpiirin kansanedustajaa, johon juuri sinun kulmakuntasi mies (yleensä mies) pääsee keskimäärin kolmannella edustajakaudellaan. Jos siis tulee uudelleen valituksi, sillä pettymyksensekainen kateus pudottaa useimmat seutukuntien tähdet sitä ennen.
Henkilövaalit ovatkin melkoinen suomalainen karnevaali. Me ehdokkaat kierrämme sotilaskolonnien tavalla isoina matkailuvaunujen armadoina maakunnan marketteja ja jaamme tonneittain kuvilla koristeltua leipää, porkkanaa, puuropusseja, nenäliinoja, kahvia ja karkkia. Välillä huoltokomppanian pojat ruokkivat porukkaa kenttätykillisellä hernesoppaa tai muutamalla sadalla ilmaisella makkaralla. Hetken ilma on sakeana lupauksista kunnes hymyilevä ehdokasletka siirtyy käännyttämään seuraavaa seutua.
Rengon Salen edusta eräänä tuulisena lauantaina oli näiden vaalien eräs kulminaatiopiste. Hyvässä tarkoituksessa me kepulaiset ehdokkaat päätimme näyttäytyä porukalla. Ensin vallattiin parkkipaikat. Sitten otettiin haltuun ainoa sisäänkäynti. Siitä kun asiakkaat pujottelivat kymmenen tukiryhmän välistä kohti maitohyllyä väistellen eteen työnnettyjä lahjuksia ja esitteitä, ei jäänyt epäselväksi, että keskustaa tarttis nyt äänestää.
Itse päätin tuon halvaannuttavan kokemuksen jälkeen, että Kauniston poika pyörittää kakkaroita marketin edessä etupäässä yksin.
Voisi olettaa, että kentällä on sota puolueiden välillä. Ei ole. Toisia jeesataan, tavaroita lainataan, mainoksia paikkaillaan ja telineitä nostellaan pystyyn. Yhteisiä paneeleja järjestellään. Ilmoituskuluja jaetaan.
Paitsi, että perussuomalaisten kanssa ei tahdo onnistua oikein mikään. He tekevät omaa pesäeroaan kaikkiin muihin. Heitä on erittäin vaikea saada yhteisiin tilaisuuksiin. Perussuomalaisten strategia on olla yksin parempi kaikkia muita yhteensä. Vanhat puolueet ovat kohteena kaikissa puheissa ja kaikissa kirjoituksissa, nettiterrorismia unohtamatta.
Näiden vaalien ikävin jälkimaku jäi lauantaina Lahden uusitulla torilla. Keskustan teltta sattui olemaan perussuomalaisten naapurissa. Eikös siinä sitten pari kampanjavaatteissa keekoillutta persua käynyt äänekkäästi piirtämässä nahkasaappaalla välillemme lantarajan.
Maatalouden eläkkeet ja lomituskin olisi pitänyt kuulemma heti poistaa.
Kiitos persut, tämä palautti uskon politiikkaan. Puolueiden välillä on todella eroja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
