Pahoinpitelyn jäljet Marianne Heikkilän kasvoilla auttoivat puhumaan vaietusta aiheesta – "Uhrin täytyy elää varpaillaan ja tasoittaa toisen puoliskon tietä"

Marianne Heikkilä maskeerattiin tempausta varten. Hän vietti arkipäivän työpaikallaan väkivallan merkkejä kantaen. Videon takana on Finlayson, joka osallistuu näin Amnestyn ja Ensi- ja Turvakotien liiton kampanjaan. Kuva: Kuvakaappaus Finlaysonin tukemalta Naistenviikko-kampanjavideolta

Miltä tuntuu, kun kasvoilla on pahoinpitelyn jälkiä?

Häpeälliseltä, tietää Marttaliiton pääsihteeri, pappi ja kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö Marianne Heikkilä.

Heikkilän lisäksi kansanedustaja Eva Biaudet ja toimittaja sekä Uutisvuoto-ohjelman kapteeni Reetta Räty menivät töihin pahoinpidellyiksi maskeerattuina.

Tempaus liittyy tänään vietettävään naisten päivään ja Amnestyn sekä Ensi- ja Turvakotien liiton perjantaina käynnistyvään Naistenviikko-kampanjaan.

Suomi on yhä EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille – noin 700 000 suomalaisnaista, eli joka kolmas suomalaisnainen, on kokenut lähisuhdeväkivaltaa.

Heikkilän tunnemylläkkä yllätti. "Purskahdin kauheaan itkuun meikkauksen aikana, kokemus oli niin vahva. Olen läheltä nähnyt millaista on elää tämän asian keskellä", hän kertoo. "Turvattomuuden tunne uhrilla on kaikista suurin. Täytyy elää varpaillaan ja tasoittaa toisen puoliskon tietä. Kaikki omat tarpeet pitää laittaa syrjään."

Heikkilä on parhaillaan virkavapaalla Marttaliitosta ja työskentelee ministeriössä kansallisen lapsistrategian vetäjänä.

Työkavereiden reaktiot vaihtelivat. Osa pysähtyi tuijottamaan, osa ei tehnyt mitään. "Moni nainen oli huolissaan ja kysyi onko kaikki hyvin."

Eniten järkyttivät naispuoliset työkaverit, jotka alkoivat jakaa omaa elämäntilannettaan. Ruhje poskessa antoi luottamusta avautua, Heikkilä arvelee. "Osa kertoi, miten heitä poljetaan maahan ja riepotellaan pitkin seiniä hiuksista – varsinkin kun puoliso on kännissä."

Perheväkivallasta oli vaikea puhua ja asiaa pidettiin yksityisenä. Se kertoo vaikenemisen kulttuurista, Heikkilä sanoo. "Silmät halutaan sulkea eikä oikein uskota että ihminen voi olla väkivaltainen, kun kyseessä on samalla niin joviaali seuramies."

Lähisuhdeväkivalta on edelleen yhteiskunnallinen tabu. Ihmiset ovat uskaltautuneet puhumaan julkisesti mielenterveysongelmistaan ja velkakierteistään, mutta perheväkivallassa kupla on vielä puhkaisematta.

"Kun olin nuori, ei puhuttu avioeroista ja konkursseista. Meidän kulttuurinen tapamme, jonka mukaan perhe hoitaa itse omat asiansa, tulisi murtaa."

Osallistumisellaan Heikkilä haluaa antaa äänen lähisuhdeväkivallan uhreille. "Haluan tukea niitä, jotka perhehelvetissä elävät. Ei vain uhria, vaan myös lapsia ja nuoria. Väkivallan seuraukset kantautuvat ylisukupolvisesti."

Itse väkivallan tekijää pitäisi pyrkiä auttamaan ja tarjoamaan konfliktinratkaisumalleja omassa elämässä, Heikkilä sanoo.

Puuttuminen perheväkivaltaan pitäisi Heikkilän mukaan aloittaa vanhemman raskauden aikana, sillä äidin kokema stressi ja ahdistus voivat aiheuttaa sikiölle pysyviä muutoksia.

Kasvava eriarvoistuminen aiheuttaa ongelmien kasautumista. Toisaalta uusi sukupolvi on tuonut Heikkilän mukaan myös uutta yhteisöllisyyttä korostavaa ajattelua.

Positiivista kehitystä on myös lapsensuojelulakiin tehty muutos, jonka nojalla kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. "Tarvitaan ihmisiä, jotka oppivat tunnistamaan heikot signaalit. Olen ollut elämäni etsivässä nuorisotyössä ja nähnyt, miten viiltelyt ja itseensä kohdistuvat teot kertovat ongelmista kotona."

Vaikea aihe on myös naisen tekemä väkivalta. "Nainen pahoinpitelijänä, varsinkin jos se kohdistuu omiin lapsiin, on vielä tabu."

Tänään käynnistyvän kampanjan tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa naisille vuoteen 2030 mennessä.