Lauha keli voi saada karhun nousemaan pesästä, jos ikävä vesivahinko sattuu tapahtumaan

Karhu ei lähtökohtaisesti lähde talviuniensa aikana minnekään. Häiriö ympäristössä tai pesän muuttuminen elinkelvottomaksi voi saada kontion hakemaan uutta sijaa. Kuva: Asko Kettunen

Suomea koettelee nyt poikkeuksellisen lämmin viikko ajankohtaan nähden. Keli on lauhtunut lämpöasteiden puolelle suurimmassa osassa maata, ja lauhaa on luvassa vielä lähipäivinäkin.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmalan mukaan lauha keli voi saada useat nisäkkäät liikkeelle.

”Ei ole tavatonta, että karhu herää, jos talviuni häiriintyy. Lauhoilta talvilta on ollut havaintoja karhujen liikkumisesta”, Holmala sanoo.

Yleisintä pesästä nousu on yksinäisillä uroskarhuilla, joiden pesä voi olla alkeellinen. Aina karhu ei edes tee pesää.

”Se voi olla vain kuoppa kuusen juurella. Toinen krouvi pesätyyppi on sellainen, että karhu katkoo kuusi- tai mäntytaimikossa puiden latvoja ja taittaa niitä alas ristikkäin. Taitetut puut antavan katon, jonka päälle lumi kertyy ja pesästä tulee suojaisa.”

Lumen sulaminen ja sulamisvesien valuminen voi tehdä pesästä asuinkelvottoman, ja karhu lähtee liikkeelle hakien parempaa talvehtimispaikkaa.

Pennullisella tai tiineellä emokarhulla pesä on tyypillisesti suojaisempi kaivettu onkalo, joka ei ole säille yhtä altis. Holmalan mukaan emokarhu ei lähde pesästään muuta kuin äärimmäisen pakon edessä. Tällainen voi tulla vastaan, jos vesi pääsee pesään.

Pesästä lähteminen kesken talven on vaarallista kontiolle ja erityisesti sen pienille pennuille.

”Luonnosta ei löydy tällä hetkellä ruokaa. Eläimelle, jonka talvesta selviytyminen perustuu rasvavarantoihin, on tosi iso riski aktivoitua. Karhun täytyy pysytellä hissukseen, jotta energia riittää huhtikuulle.”

Supikoiran talviuni on katkonaista. Jos leutoja kelejä piisaa etelässä, supikoira ei mene talviunille välttämättä ollenkaan. Kuva: Hannu Huttunen

Talviunilta herääminen on yleisempää mäyrällä ja supikoiralla kuin karhulla. Muutokset ruumiinlämmössä ja aineenvaihdunnassa talviuneen siirtyessä ovat näillä nisäkkäillä pienemmät.

Kylminä talvina mäyrä ei poistu pesästään ollenkaan, mutta lämpimät kelit tekevät poikkeuksen.

”Radioseurannoissa on nähty, että mäyrät voivat lähteä liikkeelle kesken talven, jos yölämpötilat ovat kunnolla plussan puolella. Luonnossa ei ole kauheasti mäyrällekään evästä talvella, ja ne palaavat tyypillisesti takaisin nukkumaan”, Holmala selittää.

Supikoiran talviuni on taas katkonaisempaa, ja eläimet saattavat liikkua paljonkin riippuen säästä. Supikoiran tai sen jälkien näkeminen nyt ei ole poikkeuksellista.

”Leutona talvena supikoira voi olla joka yö aktiivinen. Supikoira pärjää parhaiten kelien vaihdellessa, sillä se on kaikkiruokainen. Sille kelpaa raadot, joita löytyy talvellakin.”

Siilit vaipuvat talvihorrokseen, joka on talviunta radikaalimpi tila.  Kuva: Erkki Makkonen

Siili ei välttämättä herää, vaikka lämpötila on plussan puolella. Sen kehossa alkaa kuitenkin tapahtumaan muutoksia elohopean noustessa.

”Siili on vaipuneena talvihorrokseen, mutta ympäristön lämpötila vaikuttaa suoraan sen elimistön toimintaan. Kun lämpötila nousee, aineenvaihdunta kiihtyy ja energian kulutus kasvaa.”

Jos lämpötilat vaihtelevat paljon läpi talven, niin energiavarastot kuluvat nopeammin aineenvaihdunnan vaihdellessa.

”Tämä voi jopa johtaa siihen, että siili nääntyy pesäänsä ravinnon puutteeseen.”