Akateeminen vapaus syö opiskelun tehokkuutta

suosiota. Miksi valittaa työnteon ja

opiskelun yhdistämisen haasteita, jos rahaa tarvitsee esimerkiksi yksiössä asumisen

rahoittamiseen?

Toimihenkilöiden ammatillisen keskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää esitti, että yliopisto-opiskelijoiden pitäisi voida opiskella täysipäiväisesti 12 kuukautta vuodessa. Siis mitä kummaa,

saahan yliopisto-opiskelija jo nyt opiskella

täysipäiväisesti 12 kuukautta vuodessa.

Kesätenttejä järjestettäneen jokaisessa yliopistossa ja opintoihin liittyviä kirjallisia töitä varmasti riittää.

Jäiköhän Mäenpäältä taustatyöt tekemättä, vai mihin esitys perustuu?

Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajan mukaan suurimmassa osassa yliopistoja opetusta järjestetään vain noin 30 viikkoa vuodessa. Professorit ja muu yliopistojen henkilökunta tyrmäsivät Mäenpään esityksen. Resurssit eivät riitä ainakaan opetuksen järjestämiseen ympärivuotisesti.

Mutta ne kesätentit. Niihin kyllä

kuulemma ilmoittaudutaan innokkaasti, mutta kaksi kolmasosaa opiskelijoista ei

tule paikalle tenttipäivänä. Niinpä niin,

vastuu opinnoista ja valmistumisesta on helppo unohtaa, kun opiskelu on ilmaista. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Jos jokaisesta lukukaudesta pitäisi

maksaa, toimisi euro varmasti konsulttina myös opiskelijoiden keskuudessa. Ilmainen opiskelu on toki hieno juttu, mutta kyllä

nykyinen järjestelmä kaipaisi viilausta ja kunnolla.

Kun opinnoista pitäisi maksaa, olisi

maksavalla asiakkaalla mahdollisuus myös vaatia laadukasta opetusta. Nyt on vain

tyydyttävä siihen, mitä ilmaiseksi saa.

Pahimmassa tapauksessa yliassistentin,

joka mieluiten pysyisi työhuoneessaan eikä ainakaan yrittäisi opettaa yhtään mitään

kenellekään.

Tarina työelämän hurjista vaatimuksista

työkokemuksen suhteen on tuttu. Ehkäpä STTK:n Mäenpään kannattaisi ottaa

seuraavaksi kantaa opiskelijoiden työllistymiseen ja vastavalmistuneille asetettuihin odotuksiin. Sitä päätä on myös rukattava, jos halutaan nopeuttaa tuotantotahtia.

Pääkaupunkiseudun korkeakouluissa

ainakin joissain tiedekunnissa ja opiskelualoilla opinnoissa menestyminen imaisee oman alan töihin jo hyvin varhaisessa

vaiheessa. Tämä koskettaa hyvin marginaalista opiskelijajoukkoa marginaalisella maantieteellisellä alueella, voisiko tätä

toimintamallia saada laajennettua?

Akateeminen vapaus on hieno juttu. Vielä hienompaa on kritisoida sitä, kun omasta viisi vuotta kestäneestä maisteritutkinnon suorittamisesta on kulunut noin seitsemän vuotta. Vapaus ilman vastuuta ja tulospaineita ei

tuota monenkaan opiskelijan kohdalla

häävejä tuloksia.

Kela vaatii opintosuorituksia vähintään

5 opintopisteen verran jokaista tukikuu-

kautta kohti. Opintopisteiden saamisen

vaativuudesta kiistely on opiskelijoiden

keskuudessa mieluisa aihe. Jollain laitoksella tai kurssilla pisteitä heruu paljon helpommin kuin jollain toisella. Oli niin tai näin, vaatimukset eivät päätä huimaa. Akateemista

vapauttaan hyödyntämällä aikaa jää rutkasti muuhunkin.

Opiskelijoiden mukaan aikaa tarvitaan työntekoon, jotta olisi varaa opiskella. Ottamatta kantaa opiskelijoiden rahankäyttöön ihmettelen vaikka soluasumisen heikkoa

sari.penttinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF