vierasyliö Kiinalla riittää ympäristöongelmia

Nopean talouskasvunsa lisäksi Kiina tunnetaan vakavien ympäristöongelmien maana. Säännöllisesti kerrotaan muun muassa kuinka eroosio vie mukaansa ruokamullan, miten saastunut kaupunkien ilma on, kuinka vesivarat ovet ehtymässä.

Economist-lehden mukaan edellä mainitut ja monet muut ongelmat ovat tosia, mutta kertomatta jää usein, että Kiina jo on tehnyt paljon ympäristön parantamiseksi ja sijoittaa siihen valtavasti rahaa.

Viime vuoden tammikuussa leijaili pääkaupungin Beijingin yläpuolella jättimäinen saastepilvi (smog) monta viikkoa. Sanottiin, että smogin hengittäminen oli vaarallisempaa kuin oleskelu lentokenttien tupakointitiloissa.

Tämä ei ole merkillistä

koska pääkaupunkiseudulla

on 200 hiilellä toimivaa voimalaa ja viisi miljoonaa autoa, jotka syytävät ympäristöön kaasuja mutta myös pienhiukkasia.

Viimeksi mainittujen luku oli 40-kertainen verrattuna Maailman terveysjärjestö WHO:n ilmoittamaan turvalliseen tasoon.

Smog herätti kansalaisten piirissä suurta huolta ja yksinomaan tammikuussa sitä käsiteltiin 2,5 miljoonassa mikroblogissa. Hallitus on kuitenkin hyvin tietoinen ongelmista ja on kehittänyt ”vihreän” toimintaohjelman.

Kiina on muutamalla alueella ruvennut säätelemään hiilipäästöjä markkinamekanis-

mia hyväksikäyttäen, vaatii virkamiehiltä suurempaa

vastuuta ilmanlaadusta sekä helpottanut syytteiden nostaminen ympäristörikoksista. Maa

on lisäksi perustanut ympäristönsuojelu ministeriön.

Vuonna 1990 Kiinan osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä oli 10 prosenttia, nyt jo 30 prosenttia. Vuoden 2000 jälkeen Kiina on yksin vastannut kahdesta kolmanneksesta globaalista hiilipäästöjen lisääntymisestä.

Kun USA ja EU vähentävät päästöjään 60 miljoonalla tonnilla vuosittain Kiina lisää päästöjään yli 500 miljoonalla tonnilla.

Teollisuusmaat sanovat, että Kiinan päästöt ovat globaali uhka. Tämän Kiinan päätöksentekijät kuitenkin torjuvat. Heidän mielestä Kiina vain noudattaa samaa linjaa, jota USA, Japani ja muut teollisuusvaltiot ovat seuranneet; ensin sijoitetaan talouskasvuun ja sitten puhtaampaan ympäristöön.

Economist on Kiinan kanssa samaa mieltä ja toteaa, että lukuunottamatta muutamaa esimerkkiä, Kiinan kaupunkien saastuneisuus ei ole sen suurempi kuin Japanin 1960-luvulla.

Yleensä on aliarvioitu Kiinan huomattavia investointeja energiasektoriin, erityisesti uudistuviin energialähteisiin kuten tuuleen ja aurinkoon. Myös energiatehokkuus on vähitellen parantunut.

Economist uskoo, että maan hiilipäästöt tulevat pienenemään enemmän kuin uskotaan. Lehti toteaa, että hallitus on päättänyt, että seuraavan viiden vuoden aikana sijoitetaan 275 miljardia dollaria ilmansaasteiden vähentämiseen. Se on viisi kertaa enemmän kun vuosittaiset investoinnit puolustussektoriin. Tällainen kehitys on myös globaalin ympäristön kannalta hyvä.

Toisilla sektoreilla tilanne on paljon huonompi ja kehitys epävarmaa.

Suurin ongelma on vesi. Suuri osa Pohjois-Kiinasta on rutiköyhä, kärsii vesistressistä eli veden saatavuus on alle 1 000 kuutiometriä henkilöä ja vuotta kohti. Kiinassa luku on keskimäärin 450 ja Beijinigissa vain 100.

Neljä viidesosaa vedestä on etelässä, mutta puolet väestöstä ja kaksi kolmasosaa peltomaasta pohjoisessa.

Veden saatavuus on yhä suurempi ongelma, jota jokien saastuminen pahentaa. Kolmasosa Keltaisen joen juoksusta on niin saastunut, ettei vesi kelpaa kasteluun. Kaupungeissa vain puolet vedestä on juomakelpoista.

Erään katsauksen mukaan noin 10 prosenttia peltomaasta on kadmiumin ja muiden raskasmetallien saastuttamaa. Biologinen monimuotoisuus on jo monella alueella vaaravyöhykkeessä, 40 prosenttia nisäkkäistä uhkaa sukupuutto. Ilman tarpeellisia suojelutoimenpiteitä teollistuminen tulee pahentamaan tilannetta.

Maailmanpankin mukaan ympäristötuhojen aiheuttamat kustannukset ovat Kiinassa yhdeksän prosenttia bkt:sta.

Kiinan nopea talouskasvu perustuu valtavaan resurssien hyödyntämiseen. Maailman tavaroiden ja palvelujen tuotannosta Kiina vastaa 16 prosentista mutta kuluttaa 40-50 prosenttia globaaleista resursseista. Maa tuo tämän lisäksi puolet maailman trooppisesta puutavarasta.

Kiinan energiakulutus on valtava. Vielä 1990-luvun alussa Kiina kulutti 800 tonnia hiiliekvivalenttia miljoonaa tuotettua dollaria kohti, eli selvästi enemmän kuin muut kehitysmaat. Tämän jälkeen tehokkuus on parantunut; 2009 luku oli 390 tonnia. Tämä luku on tosin globaalikeskiarvoa korkeampi mutta rohkaiseva.

Lisäksi on syytä todeta, että neljäsosa kulutuksesta käytetään tuottamaan tuotteita teollisuusmaita varten. Näiden tuotteiden aiheuttamat päästöt kuuluvat siis teollisuusmaiden kontolle.

Vaikka Kiinalla on yhä enemmän tuuli- ja aurinkoenergiaa, nojaa talouskasvu edelleen voimakkaasti hiilen käyttöön.

Maa kuluttaa nyt puolet maailman hiilituotannosta ja on sivuttanut USA:n suurimpana teollisuuden hiilipäästöjen tuottajana. Jaksolla 1990–2050 Kiina tulee lisäämään teollisuuden päästöjä noin 500 miljardilla tonnilla, mikä vastaa koko maailman yhteenlaskettuja päästöjä teollistamisen alusta vuoteen 1970.

Economistin mukaan Kiinan päätöksentekijät ovat osoittaneet, että he suhtautuvat vakavasti ympäristöuhkiin ja ilmastonmuutokseen. He ovat tietoisia siitä, että kansalaisten vaatimukset puhtaamman ympäristön puolesta tulevat lisääntymän ja niihin on vastattava.

Tämä ei kuitenkaan tule onnistumaan vanhaa ”komenna ja kontrolloi”-politiikkaa käyttäen. Kaikilla tasoilla tarvitaan enemmän avoimuutta.

U.B. LINDSTRÖM

Kirjoittaja on kehitys- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut professori.

Avaa artikkelin PDF