HEVOSELÄMÄÄ Isäni kaikki hevoset

Maatilalla hevoset kuuluivat ennen vanhaan jokapäiväiseen elämään. Isän ollessa sodassa ja äidin hoitaessa nuorempia sisaruksia pääsin aivan pienestä papan mukaan hevostöihin ja tallihommiin.

Suurin osa hevosista oli rauhallisia työhevosia. Tommi erityisesti oli varma kuin mikä. Sen sai valjastaa rauhassa ja kiinnittää aisat. Kun ohjat otti selästä, pääsi rauhassa rattaille tai työkoneen perään.

Liikkeelle lähdettiin pienestä käskystä ja pysähdys tuli hiljaisella komennolla. Tommi kuljetti varmasti myös liikuntarajoitteisen mamman sukulaisiin kahville.

Hymy oli hätäisempi. Se lähti saman tien, kun ohjiin koskettiin. Toisaalta se oli hyvä vetämään ja pärjäsi kyllä rauhallisemman parina niittokoneen edessä.

Kerran talviaikaan mentiin Hymyllä sukulaisiin iltakylään. Sukulaisilla oli sekatavarakauppa, jonka varastosta piti laittaa tavaraa rekeen. Miehet menivät sinne edeltä, ja palatessa Hymy ja reki olivat kadonneet. Jäljet kulkivat kotia kohti. Kauppiaan pakettiautolla lähdettiin hevosen perään. Parin kilometrin päästä ylämäestä löytyi auto tienposkesta.

Siinä oli kaksi miestä tutkimassa myhkyrää, jonka yli olivat ajaneet. Mytty osoittautui Hymyn loimiksi. Loppumatkasta Hymy oikaisi naapuritalon pihan kautta. Sieltä Heikki-serkku oli lähtenyt hevosen mukaan. Heidät löydettiin lopulta omalta pihalta odottelemasta.

Myös Hymyn Hyrrä-varsa oli reipas hevonen. Sillä ajettiin talvisaikaan kilpaa jäällä. Kerran tein vääränlaisen nykäisyn kaurapellolla, ja Hyrrä syöksyi kilpavauhtiin kumipyörärattailla. 350 metriä tultiin, ennen kuin hevonen pysähtyi nostomiehen kohdalle. Se teki saman myöhemmin myös sisarelleni.

Hyrrä varsoi muuan kesäyönä salaa entisessä savilaukussa. Se oli kuiva ja suojaisa paikka ladon päädyssä.

Olin hakemassa lehmiä laitumelta lypsylle, kun huomasin, ettei hevosia näkynyt mailla halmeilla. Savilaukun lähellä näin isommat hevoset ja sitten ylösnousua harjoittelevan varsan. Menin kertomaan isälle, joka kävi hakemassa Hyrrän ja Siri-varsan tallin suojaan.

Paukku puolestaan oli rauhallinen. Se oli ostohevonen, ja epäiltiin, että sitä oli joskus kohdeltu kaltoin. Miehille se teki niin, että lähti joskus peruuttamaan ilman käskyä. Minulle, joka sitä kesäisin paljon ajoin, se ei koskaan peruutellut.

Hyrrä veti kylvökonetta, Paukun kanssa tultiin jyrällä perässä. Työ oli koulupäivän jälkeen mukavaa hommaa. Yhdessä Hyrrä ja Paukku vetivät niittokonetta. Vatsan alle sipaistiin hirvensarviöljyä paarmoja karkottamaan. Kun paarmat oikein purivat, piti varoa hevosen potkuja, etenkin mahavyötä laitettaessa. Karvattomiin kohtiin paarmoja saattoi kerääntyä joukoittain. Siitä saattoi tappaa niitä kerralla kourallisen.

Loppukesästä lehmät olivat kolmisen viikkoa pellolla vajaan kilometrin päässä. Sinne mentiin Paukun kanssa. Se ei oikein olisi halunnut valjaita puoli viiden aikaan aamulla, mutta tuli kuitenkin portille pienen lenkin jälkeen.

Koulujenvälisiin hiihtokilpailuihin lähdettiin useamman hevosen kyydillä. Meiltä matkassa oli Hyrrä. Matkaa oli parikymmentä kilometriä suuntaansa. Hevosen selkään laitettiin vällyjä ja eteen heiniä sillä aikaa kun kilpailua käytiin. Sitten lapset pantiin taas rekeen vällyjen alle ja lähdettiin kotia kohti. Kotiin päin hevoset tulivat aina reippaampaa vauhtia, etenkin talvella kylmässä seistyään.

AULIKKI KURKI

Askola

Avaa artikkelin PDF