Maakunnat vetävät vientiä
Helsinki ja pääkaupunkiseutu hallitsevat julkisuutta puhuttaessa Suomen taloudesta ja maassa harjoitettavasta politiikasta. Tämä on osin ymmärrettävää.
Helsinki on pää- ja pääkonttorikaupunkina vallan keskus. Myös suurten mediatalojen toimitukset sijaitsevat Helsingissä, mikä ainakin jossain määrin määrittelee median näkökulmaa maailman tapahtumiin.
Helsinki ympäristöineen on tärkeä koko Suomelle, ja alueen menestys tai vaikeudet heijastuvat koko maahan. Siksi hieman suureelliseltakin kuulostavan metropolin rakentamiselle on syytä toivottaa onnea.
Helsinki-keskeiseen julkisuuteen sisältyy myös vaaransa. Kaikessa tärkeydessään pääkaupunkiseutukaan ei tule toimeen yksin. Saati että se elättäisi muuta maata, kuten toisinaan kuulee väitettävän.
Jos pääkaupunkiseutu on hallinnon ja kaupan valtakunnallinen keskus, vastaa muu maa talouden kovasta selkärangasta eli tuotannosta. Elinkeinojen suhteen maakunnilla on työnjako, jonka tasapainosta on syytä huolehtia.
Suomen vauraus ja menestys riippuvat siitä, kuinka pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Suomalaisten tuotteiden menestys ratkaisee lopulta myös sen, mitä meillä on varaa hankkia maailmalta omiin tarpeisiimme.
Maakuntien työnjako näkyy selvästi muun muassa tullin tuoreista tuonti- ja vientitilastoista (MT 6.11.).
Helsingin maakunta Uusimaa on ylivoimaisesti suurin sekä tuonti- että vientikaupassa. Merkillepantavaa on, että kun Uudenmaan osuus kaikesta tuonnista oli viime vuonna yli 60 prosenttia, sen osuus viennistä jäi ainoastaan kolmasosaan.
Tilastoja tuijottamalla voisi päätellä, että muu Suomi kustantaa vientikaupallaan pääkaupunkiseudun tavarantuonnin. Aivan näin yksinkertainen asia ei ole. Osa ulkomaankaupasta kirjautuu harhaanjohtavasti, eivätkä tuontitilastot esimerkiksi kerro, missä päin maata tuotu tavara kulutetaan.
Tilastot ovat kuitenkin terve muistutus siitä, että maata on välttämätöntä tarkastella tasapuolisesti. Pääkaupungissa helposti unohtuu, että esimerkiksi Lappi on erittäin merkittävä vientimaakunta.
Vaikeana talousvuonna 2012 viennin suurimmat kasvuluvut kirjasivat Lapin lisäksi Ahvenanmaa ja Keski-Pohjanmaa.
Lapin vientiä vetivät kaivos-, metsä- ja metalliteollisuus. Myös pohjoisille elintarvikkeille on ollut vientihankkeita, mutta poronlihat päätyvät Lapin kauppakamarin mukaan nykyisin lähinnä karhujen ja ahmojen suihin. Kasvavaa matkailua ei kirjata vientitilastoihin.
Suomessa tapahtuu paljon hyviä asioita, joille päättäjät voisivat halutessaan antaa vauhtia. Vähintään pitäisi varoa sellaisia päätöksiä, jotka heikentävät maakuntien tuotantotalouden edellytyksiä.
Lienee median optista harhaa, että maakuntien osaaminen ja menestys jäävät yleensä vähälle huomiolle. Julkisuuteen yltävät helpommin ongelmat – uutiset kertovat syrjäytymisestä, alkoholista, väen ikääntymisestä tai ympäristöongelmista.
Maakunnissa tapahtuva tuotannollinen toiminta ei kuitenkaan ole ensisijaisesti ympäristöongelma, vaikka se usein sellaisena esitellään. Tavalliset ihmiset ja yritykset siellä muuttavat maaperän sekä maa- ja metsätalouden tuottamia raaka-aineita hyvinvoinniksi koko Suomelle.
Julkisuudessa tieremontti Savossa, Kainuussa tai Pohjanmaalla leimataan helposti aluepolitiikaksi. Helsingin kehäteiden parannukset taas ovat valtakunnallisesti merkittäviä investointeja.
Todellisuudessa Suomi tarvitsee molempia. Jos maata ei kyetä näkemään ja kehittämään tasapuolisesti, kaikki häviävät.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
