vierasyliö Viljelijöiden työpäivät pidentyneet
Viime vuosina on julkaistu useita tutkimustuloksia, joiden mukaan maatalousyrittäjien jaksaminen ja alhainen työkyky ovat maatalouden huomattavia riskitekijöitä.
Tilastokeskuksen toteuttama suomalaisten ajankäyttöä selvittävä seurantatutkimus vuosilta 1987–1988, 1999–2000 ja 2009–2010 osoittaa viljelijöiden jaksamattomuuteen yhden todennäköisen syyn.
Kolmessa perättäisessä tutkimusosuudessa maatalousyrittäjämiesten työpäivät olivat selkeästi pisimpiä (vuosina 2009–2010 viljelijät tekivät 2 452 työtuntia vuodessa), muihin yrittäjiin (2 032 h/v), ylempiin toimihenkilöihin (1 734 h/v), työntekijöihin (1 685 h/v) ja alempiin toimihenkilöihin (1 527 h/v) verrattuna.
Viljelijät olivat ainoa ryhmä, jolla työtuntien määrä oli lisääntynyt edelliseen seurantatutkimukseen verrattuna.
Vuosien 1999–2000 ajankäyttötutkimuksen tulokset kertovat myös maatalousyrittäjänaisten työajoista.
Maatilojen naisten arkeen sisältyy usein erilaisten maataloustyötehtävien lisäksi vaikkapa työlounaiden valmistusta ja arjen sujuvuuden järjestelyjä, mutta monilla myös yhteiskunnallisesti arvokasta lasten hoitoa ja vanhusten hoivaa.
Maatalous- ja kotitöiksi luokiteltavat työt kietoutuvat maatilalla yhteen, joten todellisen kokonaiskuvan saamiseksi on perusteltua laskea myös kotitöihin käytetty aika mukaan työaikaan. Näin laskien naisten työaika vuotta kohti (vuosina 1999–2000 yhteensä 3 602 h) oli vielä suurempi kuin maatiloilla työskentelevillä miehillä (3 163 h/v kotityöt mukaan lukien) samoina vuosina.
Viime vuosien rakennemuutos ja jatkavien maatilojen koon kasvu ovat koneiden ja laitteiden hyödyntämisestä huolimatta pidentäneet maatalousyrittäjien työpäiviä. Ajan epävarmuus lisännee ”varman päälle” ajattelua ja toimimista: tehdään itse pitkää työpäivää eikä hankita tilalle tavalla tai toisella apua työmäärän hallitsemiseen.
Ylimääräistä kuormitusta voi aikaansaada myös yhteiskunnassa lisääntynyt taloudellisten tekijöiden ja kustannustehokkuuden korostaminen. Samaan aikaan maataloudelta kuitenkin edellytetään yhä enenevässä määrin laadukkaiden tuotteiden lisäksi ympäristön vaalimista ja eettistä tuotantotapaa.
Nämä tavoitteet eivät ole aina mutkattomasti yhteen sovitettavissa.
Hannu Vesalan ja Kari M. Vesalan tutkimuksessa tulee esiin työn luonteen muuntuminen maatiloilla parin viime vuosikymmenen aikana.
Nykyisin maatilan hoidossa vaaditaan liikkeenjohdollista osaamista, EU-byrokratian hallintaa, markkinointia ja yrittäjyyttä. Osa kokee, että heillä ei ole valmiuksia näihin uusiin taitoihin tai he eivät koe niitä mielekkäinä.
Yrittäjyyttä korostetaan, mutta suurimmalta osalta viljelijöitä tuotteita ostaa vain yksi tai muutama asiakas. Tällaisessa tilanteessa viljelijän neuvotteluasema on hyvin vähäinen, eikä todellisia vaikutusmahdollisuuksia tuotteesta maksettavaan hintaan juuri ole.
Ihmisen ylikuormittuminen saattaa ympärillä tapahtuvien nopeiden muutosten ja taloudellisten vaatimusten takia jäädä toissijaiseksi seikaksi. Työhyvinvoinnin tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että pitkään jatkuva työn vaatimusten ja ihmisen valmiuksien epäsuhta voi johtaa erilaisiin sairauksiin, kuten sepelvaltimotauteihin, diabetekseen, masennukseen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.
Siten jokaisen kannattaa seurata omaa vointiaan ja havahtua pysäyttämään keinolla tai toisella negatiivinen kehityskulku.
Uupuminen kehittyy vähitellen siten, että siihen liittyy runsaan väsymisen lisäksi kyynistyvää ajattelua ja ammatillisen itsetunnon hupenemista.
Eri ammateissa uupuminen ilmenee eri tavoin. Maatalousyrittäjillä uupumus näyttäytyy erityisesti kyynistyneisyytenä ja alentuneena ammatillisena identiteettinä. Kyynistyneisyys näkyy työn ilon katoamisena sekä työn mielekkyyteen ja työn merkitykseen liittyvänä epäilynä.
Alentunut ammatillinen identiteetti taas ilmenee muun muassa pelkona siitä, etteivät työasiat pysy hallinnassa. Kyynistyneisyys saattaa korostua siksi, että ajan ilmiöt luovat sille otollista maaperää. Alentunutta ammatillista identiteettiä saattaa lisätä maatalouden alentunut sosiaalinen asema yhteiskunnassa.
Samuli Saarnin johdolla toteutetussa tutkimuksessa luonnehditaan maatalousyrittäjien arjen piirteitä: alhainen hallinnan tunne, huomattavat vaatimukset ja niukasti tukea. Osa viljelijöistä saattaa kokea perinteisen tuottajan roolin itselleen sopivammaksi kuin nykyisin korostettavan maatalousyrittäjän roolin.
Maatalouden arkeen sisältyy kuitenkin ainutlaatuisia positiivisia elementtejä.
Työn myötä on mahdollista seurata vuodenaikojen kulkua, oman työn tulokset voi nähdä, hoidettavien eläinten kehittymisestä, tyytyväisyydestä ja hyvästä voinnista voi olla ylpeä. Yrittäjyys tuo arkeen vapautta suunnitella omaa ajankäyttöä. Maaseutu koetaan turvallisena ja viihtyisänä asuinympäristönä.
Suomalaisten työtyytyväisyyttä tutkittaessa tyytyväisimpiä työhönsä olivat hallinnollisissa johtotehtävissä työskentelevät, mutta toiseksi tyytyväisimpiä olivat viljelijät ja opetustyötä tekevät.
Maaseudun green care eli vihreä hoiva perustuu maaseudun myönteisiin, ihmisen hyvinvointia lisääviin ominaisuuksiin. Monet kuluttajat haluavat valita kaupassa kotimaisia tuotteita, ja viime vuosina kiinnostus lähellä tuotettuun ruokaan on lisääntynyt.
Valtakunnan huippukokki ja keittiömestari Hans Välimäki kertoi Maataloustieteen päivillä 8.1.2014, että sesonkiaikoina maukkaiden ravintola-annosten raaka-aineet ovat kotimaista alkuperää. Erityisesti hän muisti kehua suomalaisen voin laatua.
Ajan haasteista huolimatta positiivisista palikoista kannattaa koota itselleen ”voimavarapakki”. Ja haitalliseen kuormittumiseen kannattaa havahtua jo ”hyvän sään aikana”.
Vaativan ja tärkeän työn vastapainona omien voimavarojen palauttamiselle kannattaa varata aikaa, jotta maailman menossa säilyvät mukana myös positiiviset piirteet.
MARJA KALLIONIEMI
HANNU VESALA
HANNA RIITTA KYMÄLÄINEN
Kallioniemi on tutkija MTT Taloustutkimuksessa, Vesala on tutkija Kehitysvammaliitossa ja Kymäläinen on yliopistolehtori ja dosentti Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
