Suomi vaipumassa vallankäytön paarialuokkaan
Nyt puhutaan yritysten vallankäytöstä. Maailman laajuisesti yritykset ovat suurempia taloudellisen vallankäyttäjiä kuin valtiot. Maailman sadasta suurimmasta taloudesta 43 on yrityksiä.
”Noin kolmasosa maailman suurimmista ei-finanssiyhtiöistä istuu 1,8 biljoonan eli lähes 2 000 miljardin euron käteisvuoren päällä”, Deloitte arvioi.
Meillä Suomessa yritysten omistus on siirtynyt nopeaan tahtiin ulkomaiseen omistukseen yritysostoina ja fuusioiden kautta.
Viimeisimmät näistä ovat Turun telakkayhtiö ja Rautaruukki. Näissähän ei siirry pelkästään tuotannontekijät eli koneet ja laitteet vaan myös aimo annos suomalaista erikoisosaamista vieraan käsiin.
Suurin, sanoisinko puhallus, oli Nokian haltuunotto ja siirto amerikkalaiselle Microsoftille.
Yritysvaltaukset eivät rajoitu pelkästään valmistaviin yrityksiin, vaan myös raaka-ainevarantomme ovat siirtymässä suurten kansainvälisten kaivosyhtiöiden omistukseen.
Takuuvarmasti myös palvelupuolen kehittyessä esimerkiksi hyvinvointipalveluissa kypsät hedelmät noukkii ulkomainen sijoitusyhtiö.
Eihän tässä mitään pahaa, sillä varmistaahan se työpaikkojen säilymisen Suomessa. Suomalaista talous- ja työvoimapolitiikkaa johdetaan aivan liian härkäpäisesti työllisyydellä ratsastaen. Sen rinnalle olisi ehdottomasti nostettava omistusohjaus sekä yksityisen että julkisen pääoman kartuttamiseksi vahvoihin kotimaisiin yrityksiin.
Kuriositeettina mainittakoon, että pankki- ja muilla talletustileillä makaa tuottamattomana noin 100 miljardia euroa.
Suomi on insinööriosaamisen ja pelle pelottomien luvattu maa. Keksintöjen määrässä henkeä kohti sijoitumme maailman huippujen joukkoon. Markkinointiosaamisessa on toivomisen varaa. Siitä hyvänä esimerkkinä seuraava tapaus.
Helsingin Vesi käynnisti lähdeveden toimitukset bulkkitavarana tankkilaivoilla Saudi-Arabiaan. Nyt saudit pullottavat samaista vettä Suomessa saaden siitä moninkertaisen hinnan. Edellistä hanketta johti insinööri ja jälkimmäistä huipputaitava kauppamies Ahmed.
Teollisuutemme perustuu edelleen liikaa perustuotteille tai puolivalmisteille, joiden kansantaloudellinen lisäarvo on alhainen. Siitä huolimatta teollisuutemme sähkön ja energian käyttö rohmuaa valtaosan energiataseestamme. Ei kovin järkevää.
On toki aloja, joilla tuotteiden jalostus on viety huippuunsa kuten juuri tuolla laivanrakennuspuolella. Siitä huolimatta lamantappajaksi näyttää jälleen kerran nousevan perinteinen metsäteollisuus puolijalosteillaan eli sellulla ja sahatavaralla.
Milloinkahan tuon ketjun päässä ja vientimme veturina komeilevat upeat Suomessa tehdyt huonekalut, hirsihuvilat tai nanosellusta valmistetut voiteet, kosmetiikka, elintarvikkeet tai vaikkapa biohajoavat muovit? Paavo Kajander
Pori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
