Passipaikalla Amiraali Stubb
Eurooppaministeri Alexander Stubb (kok.) teki varmaan elämänsä ensimmäisen Suomen politiikkaa koskevan avauksen vaatimalla eduskunnan valiokuntakäsittelyjä avoimeksi.
Aihe on erikoinen, sillä Stubb ei ole ollut päivääkään Suomen eduskunnan minkään valiokunnan jäsen. Eduskuntatyöhön hän osallistuu kuikuilemalla kyselytunneilla ministeriaition takarivissä. Yleensä häneltä ei kukaan kysy mitään.
1900-luvun alun Venäjän vallan sortovuosina Suomella oli nimellisesti oma hallitus, mutta keisari nimitti senaattoreiksi umpivenäläisiä upseereita. Hallitusta nimitettiin pilkallisesti Amiraalisenaatiksi.
Stubbin koko aikuisikä ennen ministerikautta kului Yhdysvalloissa ja Brysselissä. Ymmärrettävästi hän haluaa Suomeen amerikkalaisen tai EU:n parlamentin tutut menot. Pohjoismainen parlamentarismi on tyystin vierasta niille, joiden nyrkki lentää rinnalle kun kansallishymni soi.
Mitä Stubbin outoon aktiviteettiin vaikuttaa ilmassa lentelevä koepallo, että 2014 Brysselin komissaariksi lähtisikin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) eikä itseoikeutettu Stubb? Katsotaan vaalit ensin.
Valiokuntien avaaminen ei sinänsä ole uusi asia. Esimerkiksi viime kaudella Jouko Skinnarin (sd.) talousvaliokunta järjesti avoimia kuulemisia, jotka kovasta mainostuksesta huolimatta eivät herättäneet suurta huomiota.
Äskettäin veteraaniedustaja Kari Rajamäki (sd.) vaati valiokuntien avaamista. Rajamäen tapaan lausunto oli oppositiossa joka suuntaan. Ehkä eniten tyytymätön hän oli ympäristöjärjestöjen voimakkaan propagandan vinouttamaan julkisuuskuvaan.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat on muuten lueteltu jokaisen mietinnön alussa. Keskeisin asiantuntijaryhmä ovat ministeriöiden virkamiehet. Etujärjestölobbarit täydentävät jossain perässä.
Stubb esittää myös lobbarirekisterin perustamista eduskuntaan. SDP:n ryhmänjohtaja Jouni Backman on myötäillyt.
Lobbarirekisterin tarkoitus jää hämäräksi, paitsi että sellaisia joissain maissa on. Onko tarkoitus, että hänen ylhäisyyttään kansanedustajaa saa vastedes puhutella vain valtion viranomaisen myöntämällä erikoisluvalla?
Vai onko kainalossa ketunhäntä? Esimerkiksi työmarkkina- ja ympäristöjärjestöille annettaisiin entistä virallisempi mahdollisuus sekaantua lainsäädäntöön. Kenties SAK:lle halutaan oma toimisto eduskuntataloon, kun demarien kannatus romahtaa.
Nykyisin alaoven vahtimestarit muodostavat riittävän tulpan omatekoisille asiantuntijoille. Valiokuntien vapautta valita asiantuntijansa ulkopuolisten ei ole syytä pyrkiä rajoittamaan. Kaikkein vähiten se kuuluu ministerin toimenkuvaan.
Perussuomalaisten ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner korjasi tililleen muhkean voiton. Ehdollisen vankeustuomion saanut Antti Kaikkonen (kesk.) joutui eroamaan suuren valiokunnan varapuheenjohtajan paikalta.
Petteri Orpo (kok.) ja muut ei-soinilaiset ryhmänjohtajat halusivat kuitenkin korostaa, että Kaikkosen tapaus poikkesi Jussi Halla-ahon (ps.) tapauksesta. Puheenjohtaja Halla-aho sai taannoin tuomion hallintovaliokuntansa alaan liittyvässä asiassa. Valiokunnan jäsenet kokivat työskentelyn hänen johdollaan vastenmieliseksi. Tilalle valittu Pirkko Mattila (ps.) sai erityisen myötämieliset lähtöasemat.
Sivutuotteena päättyi naisten kyräily keskustan ryhmässä, kun Paula Lehtomäki valittiin Kaikkosen sijalle.
Vaalien jälkeen keskustan liberaalisakki yritti kaikkine voiminensa Lehtomäkeä jonkin valiokunnan johtoon. Puolueen isot pojat päättivät kuitenkin, että jätevesisotkuissa epäonnistuneen ympäristöministerin on syytä jonkin aikaa jäähtyä taka-alalla.
Internetin ja printtimedian vihapalstat vaativat Kaikkosen eroa eduskunnasta tuomion johdosta. Tuomioistuinlaitos valitsee kasanedustajat Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja sen sellaisissa maissa. Suomessa kansanedustajat valitsee Suomen kansa.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
