Uusia taloja Helsingin Kalasatamassa. Kuva: Tero Pajukallio
Helsinki laajenee merelle päästöistä huolimatta – kaavoitukselle ja perustuksille ei ole näkyvissä päästörajoja
Rakentamisen hiilijalanjäljen rajoitukset eivät ulotu perustusten tekemiseen ja infraan. Vettyneelle maalle rakentamisesta syntyy usein tuhdisti päästöjä.
”Helsinki on kautta aikojen kasvanut merelle päin sitä täyttämällä erilaisiin tarpeisiin. Merkittävä osa Helsingin rantaviivasta on rakennettua”, Pasi Rajala sanoo. Kuva Kalasataman Verkkosaaresta. Kuva: Tero Pajukallio27.6.202306:00
Helsinki jatkaa laajenemistaan merelle. Siitä huolimatta, että merelle ja märälle maalle rakentamisen päästöt ovat usein huomattavasti suuremmat kuin kuivalle maalle rakennettaessa. Ymmärtää sen maalaisjärjelläkin, kun kiviainesta kipataan mereen ja pitkää paalua lyödään suohon ja saveen.
Helsingissä Koivusaareen suunnitellaan noin 5 000 asukkaan ja runsaan 4 000 työpaikan kaupunginosaa. Tilaa saadaan täyttämällä merta.
Puotilanrantaan venesataman alueelle suunnitellaan uutta asuinaluetta 2 700 asukkaalle. Yksi asuinkortteleista tulee tekosaareen. Tälle aluelle on laskettu jopa perustusten hiilipäästöt, jotka kohoavat moninkertaisiksi Rastilanrantaan verrattuna, jossa pohja on parempi rakentamiselle.
Ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen kertoo, ettei Helsingissä ole toistaiseksi jätetty yhtäkään kohdetta rakentamatta huonon pohjan ja raskaiden päästöjen vuoksi.
Myös Hernesaaressa ja Yliskylässä aiotaan täyttää merta.
Puistoja, joutomaita ja kallioita jyrätään tiivistymisen tieltä. Jostain syystä kaupungin johto ajattelee, että helsinkiläiset haluavat asua kuin sillit purkissa. Kansanliikkeitä nousee siellä täällä puistojen ja metsiköiden pelastamiseksi. Yksi taisteluista on käynnissä Myllypurossa, jossa luonnonkaunis Matokallio halutaan räjäyttää jäähallin alustaksi.
Pihlajistossa ihailin vastikään pientä lampea, jossa uiskenteli pieniä vesiliskoja. Sitäkin vastapäätä sijaitseva kallio aiotaan jyrätä. Miten lie käy vesiliskojen?
Kallioista Helsinki saa kivimurskaa mereen kipattavaksi. Helsingin yleiskaavapäällikön Pasi Rajalan mukaan kokonaistarvetta ei ole vielä laskettu. Pelkästään Hernesaaressa tarve on 1,6 miljoonaa kiintokuutiota.
Mitä kaikki puistojen ja rantojen rakentaminen aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle? Ainakin jalkaisin liikkuvien kannalta rakennetut asfalttibulevardit ja parturoidut nurmikot ovat kauhistus.
Ratkaistavaksi jää myös hulevesien sitominen ja puhdistus. Puisto- ja metsäalueet sitoisivat niitä luontaisesti, mutta jos kaikki paikat rakennetaan tukkoon, täytyy hulevesien käsittely toteuttaa erikseen. Vai täytyykö? Ajaahan Helsinki tupakantumppiset ja koirankakkaiset lumetkin mereen.
Tuntuu, että kaupunkia myllätään nyt joka puolelta. Onko kiireen taustalla se, että rakentamisen hiilijalanjäljen laskenta tulee pakolliseksi vuonna 2025? Jos hankkeet nuijitaan kirjoihin ja kansiin ennen sitä, vältytään tutkailemasta niiden ilmastopäästöjä.
Rajala vakuuttaa, että rakennushankkeiden hiilijalanjälkiä lasketaan jo, eikä kaikkein raskaspäästöisimpiä toteuteta. Silti katukuvaan nousee betonisia Triploja ja Redi-kauppakeskuksia.
Yllätyin, kun vuonna 2020 valmistuneen massiivisen, tiilistä kasatun Helsingin kaupunkiympäristön toimialan talon hiilijalanjälki ei ollut kaupungilla tiedossa, kun sitä alkuvuodesta kyselin. Kuulemma joku konsultti olisi sen voinut jälkikäteen laskea mojovaan hintaan.
Kalasataman ja Korkeasaaren väliin jäävää Sompasaarta on täytetty ja myllätty jo vuosia. Kuva: Tero PajukallioHallitussihteeri Mikko Koskela ympäristöministeriöstä (YM) vahvistaa, että vuonna 2025 voimaan tuleva säädös rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista koskee vain rakennusta, ei perustaa ja infraa. Tosin tarkoitus on, että jatkossa rakentamislupaa haettaessa olisi laadittava ilmastoselvitys, josta käyvät ilmi myös perustusten päästöt. Siten tietoa alkaa kertyä, vaikkei päästöjä suoraan rajoiteta.
Taustalla on maankäyttö- ja rakennuslain uudistus, josta kaavoitusosa putosi pois. Sen mahdollinen uudistaminen jää hamaan tulevaisuuteen. 2025 voimaan astuu pelkkä rakentamislaki, joka maa- ja metsätalousministeriön mukaan ”tuo ilmastonmuutoksen torjunnan kattavasti osaksi rakentamisen lainsäädäntöä.”
Vai tuoko, jos kaavoituksen ja perustusten päästöjä ei säännellä?
”Ei olisi reilua, että kaavoittajan tekemät valinnat vaikeuttaisivat joidenkin rakennusten raja-arvoissa pysymistä.”
YM:n mukaan rakennuspaikan päästöt jätetään huomioimatta hiilijalanjäljen raja-arvoa laskettaessa, koska niihin on vaikea vaikuttaa enää rakennusta suunniteltaessa.
”Ei olisi reilua, että kaavoittajan tekemät valinnat vaikeuttaisivat joidenkin rakennusten raja-arvoissa pysymistä”, rakennusneuvos Matti Kuittinen sanoo.
Jos tulevien rakennushankkeiden hiilipäästöjen rajat sisällytettäisiin jo kaavoitukseen, huomattaisiin, ettei vettyneille maille kannata rakentaa. Luulisi sen olevan kustannuskysymyskin.
Tietoja rakennushankkeiden kokonaispäästöistä tarvitaan päätöksenteon tueksi. Ei pidä ensin kaavoittaa ja rakentaa ja sitten vasta laskea hiilijalanjälkiä.
YM:n nettisivuilta löysin tiedon, miksei maaperän muutoksia lasketa mukaan hiilipäästöjen laskentaan: ”Niiden arviointi on toistaiseksi huomattavasti työläämpää kuin rakennuksen ja rakennustuotteiden päästöjen laskenta.”
Ehkä kannattaa kuitenkin yrittää. Luotan, että rakentamisen päästöjen laskenta, seuranta ja sääntely kehittyy lähivuosina järjestelmäksi, jolla on aidosti vaikutusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
