Koliikkia ja jatkuvaa rakentamista
Laajentuminen on Mankin perheessä sana, joka kuvaa 15:n viime vuoden tapahtumia sattuvasti. Mankit ovat kasvattaneet jotain kaiken aikaa.
”Menimme naimisiin vuonna 1997. Ensin rakennettiin hartiapankkivoimin omakotitalo, sitten tehtiin 1999 sukupolvenvaihdos ja vuonna 2000 alettiin rakentaa navettaa”, muistelee Timo Mankki.
Samaan rytäkkään syksyllä 2000 syntyi myös perheen esikoinen, Iida.
”Iida oli koliikkivauva, joka huusi viisikuukautiaaksi. Istuimme illalla lapsi sylissä sohvalla ja mietimme, mitä pitäisi tehdä, kun ei ollut käyttöohjeita. Luulimme, että emme vain osanneet. Se oli rankkaa”, muistelee Kati.
Iidalla oli myös maitoproteiiniallergia, joka selvisi vasta muutaman kuukauden iässä.
Pariskunta mietti selkeän työnjaon. Timo taisteli päivät työmaalla ja navetassa. Kati yritti selvitä vauvan kanssa.
Syyskuussa 2001 lehmät saatiin uuteen navettaan ja Kati palasi takaisin työelämään opettamaan yritystaloutta Anjalan maa-ja metsätalousoppilaitokseen.
”Toin aina aamuseitsemältä Iidan navettaan. Kun pappa sai lehmät syötettyä, hän otti Iidan kainaloonsa ja tuli talolle kiikkustuoliin.”
Samaan aikaan tulossa oli perheen toinen lapsi. Elina syntyi tammikuussa 2002.
”Vähän nolottaa, että Elinan vauva-ajasta ei ole juuri mitään muistikuvia”, tunnustaa Timo.
Joulukuussa 2004 syntyi perheen kolmas tytär, Hanna.
Vuonna 2005 Katistakin tuli virallisesti maanviljelijä, kun hän osti oman kotitilansa Miehikkälästä.
”Miehikkälän hankinnan jälkeen alkoivat töissä korostua toukotyö- ja puintiruuhka”, huokaisee Timo.
Kolmanteen lapseen asti Kati oli aina äitiysloman jälkeen palannut takaisin palkkatyöhön. Hannan syntymän jälkeen lasten kuljettaminen hoitoon tuntui järjettömältä.
Kati jäi kotiin hoitovapaalle, kunnes Sanni syntyi marraskuussa 2007. Koliikki koettiin uudelleen. Vuonna 2010 Kati ryhtyi täysipäiväiseksi viljelijäksi.
”Sannin syntymän jälkeen käytimme ensimmäistä kertaa kaikki mahdolliset lomitusavut. Siitä äärettömän suuret kiitokset lomitusorganisaatiolle. Se toimi todella hyvin ja oli meidän jaksamisemme pelastus”, kiittelee Timo.
Rakennustyöt ovat jatkuneet joka ikinen vuosi. Jollei tuotantopuolella, sitten kotona.
”Yhtenä vuonna rakennettiin vain autotalli, mutta muuten on menty aika vauhtia.”
Navetan laajennus aloitettiin 2009 ja saatiin valmiiksi 2012. Keväällä perhe päätti, että nyt saa rakentaminen riittää.
”Lähdimme yhdessä lasten kanssa Ylläkselle laskemaan mäkeä. Emme puhuneet töistä mitään”, kehuu Timo ja jatkaa:
”Seuraavana torstaina oli likvi laskettuna, lomakkeet elykeskukseen täytettynä, pankissa käyty ja uusi projekti liikkeellä. Lokakuussa tosiaan pitäisi tulla navettaan ensimmäinen robotti ja ensi vuonna laitetaan toinen. Siltä pohjalta voidaan sitten tulevaisuudessa lisätä lehmien määrää...”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
