Vuonna 1948 Yhdysvaltojen presidentinvaalin voittaja meni nukkumaan kesken ääntenlaskun, sillä oli varma tappiostaan

Dewey löi Trumanin, julistaa Chicago Daily Tribunen kansi. Otsikko oli kuitenkin väärässä, ja sekös Harry S. Trumania naurattaa. Kuva: Byron Rollins

Yhdysvalloissa järjestetään 5. marraskuuta presidentinvaalit joista odotetaan poikkeuksellisen tiukkoja. Ehdokkaiden ero kyselyissä varsinkin ratkaisevissa vaa’ankieliosavaltioissa on huomattavasti virhemarginaalia pienempi.

Täpärälle menneet vaali eivät eivät kuitenkaan ole Yhdysvalloissa mitenkään tavattomia. Tässä jutussa on listattu muutamia tiukkoja vaalitaistoja, joista tiukimmat on aikanaan ratkaistu oikeudessa tai kongressissa.

Dewey löi Trumanin -julisti Chicago Daily Tribune etusivullaan kolmas marraskuuta vuonna 1948. Pääotsikko kertoi edellispäivänä käydyistä presidentinvaaleista, joissa vastakkain olivat demokraattien Harry S. Truman ja republikaanien Thomas E. Dewey.

Etusivu on jäänyt elämään ennen kaikkea valokuvassa, jossa leveästi hymyilevä Truman poseeraa sen vieressä.

Tribunen otsikko oli väärässä. Truman voitti vaalit, ja oli tunnetusti republikaanimielisen lehden erheestä ilmeisesti aidosti vahingoniloinen.

Chicagolaislehti ei kuitenkaan ollut yksin varmassa kannassaan Trumanin tappiosta. Deweyn voittoa pidettiin pitkin vaalisyksyä niin varmana, että Trumanin kerrotaan itsensäkin menneen vaaliyönä nukkumaan tietäen johtavansa ääntenlaskua mutta olettaen silti vielä varmasti häviävänsä.

Trumanin paperilla lopulta melko selkeän voiton takana olivat täpärät voitot väkirikkaissa Ohion, Illinois’n ja Kalifornian osavaltioissa.

Virheellistä etusivua painettiin Tribunen päivän ensimmäisiin painoksiin noin 150 000 kappaletta. Deweyn voittoa pidettiin varmana myös esimerkiksi NBC:n radiolähetyksessä.

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Yhdysvaltojen presidentti ratkesi ehkä 537 äänellä.

Sen verran enemmän ääniä Floridan vaalilautakunta kertoi republikaani George W. Bushin saaneen osavaltiossa. Se riitti Floridan 27 valitsijamiehen saamiseen ja niukimpaan mahdolliseen valitsijamiesten enemmistöön demokraattien Al Goren edelle.

Yhteensä presidentinvaalissa annettiin osavaltiossa hieman alle kuusi miljoonaa ääntä.

Tiukka äänimäärä johti oikeustaistoon äänten uudelleenlaskusta. Gore vaati äänten laskemista uudelleen käsin, minkä myös Floridan korkein oikeus vahvisti. Bush valitti päätöksestä kuitenkin koko liittovaltion korkeimpaan oikeuteen, joka päätti, ettei laskua toteuteta. Näin Bushista tuli presidentti.

Al Goren ja hänen varapresidenttiehdokkaansa Joe Liebermanin nimistä väännettiin oikeuskäsittelyn aikana sanaleikki Sore Loserman, huono häviäjä.

Vaalit menivät Floridassa pieleen monella tavalla. Äänestyslipukkeena toimivat kortit, jotka rei’itettiin halutun ehdokkaan kohdalta joko koneella tai käsin. Ääniä laskevat koneet eivät osanneet tulkita ääniä, joissa reikä ei ollut täydellinen, tai paperi oli painunut mutta ei puhki.

Osa äänestyslipukkeista oli myös sen verran epäselviä, että äänestäjät painoivat väärän ehdokkaan kohdalta ilmeisesti vahingossa.

Porua tuli myös siitä, että ainakin yksi televisiokanava ehti julistaa Goren voittaneen osavaltion äänet ovensuukyselyjen perusteella, vaikka äänestys oli eri aikavyöhykkeen vuoksi edelleen mahdollista osavaltion länsiosissa.

Republikaanisen puolueen ehdokas Rutherford B. Hayes voitti virallisesti vuoden 1876 vaalit yhden valitsijamiehen enemmistöllä. Käytännössä lopputulos oli kuitenkin monimutkaisempi.

Reilut kymmenen vuotta sisällissodan jälkeen maa oli edelleen rajusti kahtia jakautunut. Sodan voittaneiden pohjoisvaltioiden joukot käytännössä miehittivät etelävaltioita, ja pyrkivät turvaamaan vapautettujen orjien oikeudet, mukaan lukien äänioikeuden.

Etelävaltioiden entinen valkoinen maanomistajaeliitti taas halusi kaikin tavoin estää etenkin vapautettuja orjia äänestämästä.

Itse vaaleista tuli sekamelska kolmessa etelävaltiossa, joissa orjuutta vastustaneet republikaanit syyttivät demokraatteja vaalivilpistä ja lukutaidottomien äänestäjien huijaamisesta. Demokraatit taas syyttivät republikaanivaltaisia vaalilautakuntia äänten mielivaltaisesta hylkäämisestä.

Tuloksesta sorvattiin lopulta puolueiden välinen lehmänkauppa. Kahtia puolueiden kesken jakautunut kongressi suostui vahvistamaan Hayesin presidenttiyden sillä ehdolla, että tämä päätti niin sanotun jälleenrakennusohjelman, eli käytännössä veti pohjoisvaltojen joukot etelästä.

Päätös johti uudelleen mustien amerikkalaisten kansalaisoikeuksien viemiseen etelävaltioissa. Mustilta äänestäjiltä evättiin äänioikeus esimerkiksi äänestämisen tulorajojen tai lukutaitovaatimusten perusteella.

kongressi vahvistaa vaalituloksen Yhdysvalloissa. Jos yksikään ehdokkaista ei saa taakseen valitsijamiesten enemmistöä se myös päättää kuka kärkiehdokkaista nimetään presidentiksi. Kuva: Stina Haaso

Vuonna 1824 Yhdysvaltojen puoluejärjestelmä ei ollut saavuttanut vielä nykyistä muotoaan. Presidenttikisa käytiin neljän tuolloin käytännössä maan ainoan demokraattis-republikaanisen puolueen eri fraktioita edustavan ehdokkaan välillä.

Poikkeuksellisesta lähtöasetelmasta johtuen yksikään ehdokkaista ei saanut tarvittavaa enemmistöä valitsijamiehistä.

Tämä tarkoitti presidentin valinnan siirtymistä kongressille. Valinnan teki edustajainhuone kolmen eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä niin, että jokaisella osavaltiolla on yksi ääni.

Kovan politikoinnin jälkeen presidentiksi valittiin John Quincy Adams, vaikka Andrew Jackson oli alun perin saanut sekä häntä enemmän ääniä että valitsijamiehiä.

Kyseessä oli toinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun presidentti on valittu parlamentissa. Ensimmäisen kerran näin kävi 24 vuotta aiemmin, jolloin parlamentti valitsi demokraattis-republikaanisen puolueen ehdokkaiden Thomas Jeffersonin ja Aaron Burrin välillä.

Sama metodi presidentin valintaan on kuitenkin edelleen käytössä, jos yksikään ehdokas ei saa enemmistöä, eli vähintään 270 ääntä.

Käytännössä tämä on nykyisellään todennäköistä lähinnä, jos kärkiehdokkaiden äänet menevät tasan 269–269. Se on mahdollista myös marraskuun vaaleissa.

Korjattu kello 10.43 otsikon ja leipätekstin vuosiluku 1946 oikeaksi 1948:ksi.