Venäjä hakeepaikkaansa WTO-jäsenenä
”Venäjän säätelyjärjestelmästä on tultu hyvin pitkä matka ihan muutamassa vuodessa. Siksi tiettyä joustoa hyväksytään (WTO-sopimuksen alussa)”, luonnehtii yksikön päällikkö Ilkka Saarinen ulkoministeriön kauppapoliittiselta osastolta.
Toistaiseksi EU:ssa ei ole keskusteltu Venäjän kauppapolitiikan omintakeisten toimien riitauttamisesta. Saarisen mielestä komissio noudattaa uuden WTO-jäsenen kanssa järkevää linjaa siinä, että ensin annetaan kauppakumppanille mahdollisuus sopeutua.
Sitä, kestääkö tämä ”kuherruskuukausi” joitain kuukausia, vuoden tai pidempään, Saarinen ei lähde veikkaamaan.
”Jossain menee raja siinä, mitä voidaan suvaita ja mitä ei.”
Suomen kannalta hankaluuksia on koettu niin paperin viennissä kuin raakapuun tuonnissa sen jälkeen, kun Venäjän WTO-jäsenyys toteutui elokuun lopussa (MT 22.10.).
Asiat olivat esillä myös toissa perjantaina, kun ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) tapasi varapääministerin Dmitri Kozakin maiden välisen talouskomission kokouksessa Helsingissä.
Ratkaisuja ei ole tapaamisen perusteella kuitenkaan esittää.
Venäjä korosti tarvettaan suojata omaa teollisuuttaan, minkä vuoksi se korotti elokuussa tuontitulleja yli 200 tuotteessa.
Toimissa voi nähdä taktikointia. Venäjä haluaa piirtää suurimmalle kauppakumppanilleen, EU:lle, missä rajat nyt sijaitsevat. Niin sanottu tullien maksimisidonta määrittää WTO-sopimuksessa sen enimmäistason, johon asti kukin maa voi tarvittaessa korottaa tulleja.
Hyvin monissa tuotteissa on vielä tulkinnanvaraista, onko tullin määrä heidän WTO-sitoumuksensa mukaista vai ei, kommentoi Saarinen.
Paperin tuontitullin kolminkertaistus on EU:n silmissä selvä esimerkki, jossa sitoumus on ylitetty. Venäjä taas tulkitsee, että siinä on tapahtunut puhdas tekninen virhe.
Aalto-yliopiston Cemat-tutkimuslaitos on juuri julkaissut Venäjä-katsauksen, jossa paperitullien korotusten taustalla nähdään venäläisen metsäteollisuuden halu perustaa ainakin kaksi suurta sellutehdasta.
Toinen ongelma on puuntuonnin byrokratian lisääntyminen. Sen sijaan ennen WTO-jäsenyyttä hiertäneet raakapuun tuontitullit alentuivat sovitun mukaan.
”Havupuun tariffikiintiö on kyllä suuruudeltaan riittävä, mutta jäsenyyttä varten perustetun lisenssointijärjestelmän hyödyntäminen ontuu”, Ilkka Saarinen kuvaa.
Hän muistuttaa, että tuontimäärissä Suomelle on tärkein koivu ja sen jälkeen haapa. Näitä lisenssijärjestelmä ei koske eikä ongelmiakaan ole esiintynyt.
Aiemmilta vuosilta muistetaan Venäjän kanssa tapahtuneet terveys- ja kasvinsuojelukysymyksiin liittyvät ongelmat, joissa kauppa on toisinaan tyssännyt hyvinkin äkkiseltään.
WTO-jäsenyys tuo tähän pelisäännöt, joita myös Venäjän pitää noudattaa. Tänä syksynä ongelmia on silti ollut ainakin hollantilaisilla broilerinlihan viennissä.
”Sopimus on sitova, mutta maat saavat itse asettaa suojatasonsa, mitä heillä on elintarviketurvallisuuteen liittyen. Siten on tulkinnanvaraista, mitkä toimet ovat turvallisuuden suhteen välttämättömiä, mitkä liikaa kauppaa rajoittavia ja mitkä peräti syrjiviä”, Saarinen huomauttaa.
Kokonaisuutena Venäjän WTO-jäsenyys selkeyttää kaupankäyntiä tarjoamalla yhteiset pelisäännöt. Viime kädessä voidaan turvautua riitojen ratkaisuun, jossa asiantuntijapaneeli langettaa jäsenmaiden keskinäisistä kiistoista sitovia päätöksiä.
Sama mahdollisuus on luonnollisesti myös toisinpäin. Venäjä on arvostellut EU-maita tiettyjen WTO-säännösten tulkinnasta niin maatalouden kuin muiden tuotteiden osalta. Näitä rajanvetoja komissio ja Venäjä siis nyt selvittelevät.
Suomella on ulkoministeriön näkökulmasta katsoen kokonaisuutena hyvä asema tässä välimaastossa.
”Komissio, jolle kauppapolitiikan hoito kuuluu, kuuntelee meitä todella hyvin”, sanoo Ilkka Saarinen.
”Myös suorat yhteydenpidon kanavat Venäjälle toimivat hyvin.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
