Turisti nousee lohen perässä
Saalis houkuttaa kalamiestä. Antti Tauriainen oli tullut Muonionjoelle Pudasjärveltä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoMUONIO (MT)
”Lohen perässä turistit tulevat”, muoniolainen yrittäjä Raimo Kutuniva sanoo. Hän tietää mistä puhuu koska on pitänyt lohestajatorppaa Muonionjokivarressa jo 18 vuotta.
”Milloin on enemmän lohta, on enemmän turisteja. Sitten taas vähemmän.”
Jokivarren ihmisillä on selkeät käsitykset siitä, missä lohi kannattaa kalastaa. Täällä tietenkin, minne kala aina palaa sukuaan jatkamaan.
Tänä vuonna sekä lohta että turisteja on noussut jokivarteen viimevuosia runsaammin. Lohen runsauden syyksi täällä arvaillaan Itämeren pyynnin vähenemistä. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole kellään.
Turistilla sen sijaan on hyvä syy nousuun: Lohta saadaan nyt paljon, ja monet saaliskalat ovat oikeita jättiläisiä. Lohestajatorpan seinässä oleva lista kertoo, että Esko Uusitalo on saanut 27. heinäkuuta 19,85 kilon lohen. Pari viikkoa aikaisemmin joku on kiskaissut 18,2 kilon kalan, ja yli 15 kilon lohia on noussut kaikkiaan toista kymmentä. Ilmoituksia on torpan seinässä ja internetissä jo nyt, elokuun puolessa välissä reilut neljäsataa.
Täällä kalastavat ovat enimmäkseen suomalaisia. Myös norjalaiset tulevat kumma kyllä tänne kalaan. Sen sijaan Ruotsin puolelta suunnataan kai Norjaan. Muonionjoki saa olla ruotsalaisilta rauhassa, vaikka vastaranta on Ruotsin kruunun aluetta.
Eron näkee myös jokivarren rakennuskannassa. Suomen puolella on kesämökkejä, kalastajien tupia ja jokunen talokin. Ruotsin ranta on tyhjä.
Toimittajankin täytyy tietysti kokeilla, mikä täällä turistia kiehtoo. Eipä haittaisi vaikka se kaksikymmenkiloinen sattuisi nyt kohdalle, kun on valokuvaajakin mukana.
Oppaaksi ja soutajaksi saamme jokivarren asukkaan, Veli-Pekka Kutunivan. Hän ottaa mukaan kaksi vapaa ja niihin Jani sekä Äijä uistimet, joilla on nostettu muhkeita lohia näistä samoista virtapaikoista.
Työnnetään solakka jokivene virtaan ja pannaan perämoottori käyntiin. Moottori saa tehdä työtä täysillä voittaakseen virran voiman, mutta viimein päästään sopivan matkan päähän yläjuoksulle. Tästä Soutukoskelta on saatu viimeksi pari viikkoa sitten melkein kymmenkiloinen lohi.
Ei nappaa meidän uistimeemme nyt mitään. Virta vie venettä alaspäin. Veli-Pekka ohjailee ja hidastaa menoa soutamalla. Hiljaista on myös Kaarnekoskella.
Tehdään sama lenkki vielä pari kertaa. Aurinko laskee metsän reunan taakse, ja ilma viilenee. Nyt pitäisi lohien piristyä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Eivät tällä kertaa pidä. Siimat kiristyvät vain sen verran kuin virta uistimia kiskoo.
Tuuli tyyntyy, ja polttiaiset tulevat veneeseen seuraksemme. Ei niistä paljon häiriötä ole.
Mukava on joen juoksua seurata, kuunnella miten kellokasporo kulkee joen rantaa. Välillä lohen polskahdus herättää toiveen, josko saalistakin olisi tulossa. Ei tule tällä kertaa.
Ilta pimenee ja menemme rantaan. Melkein viisi tuntia on vierähtänyt. Aika kului kuin iltamissa.
Rannassa pari pudasjärveläistä on lähdössä pimenevälle joelle. Täytyy kuulemma kokeilla itse tehtyjä uistimia.
Seuraavana päivänä kuulemme torpalla, että pari kolmekiloista lohta on saatu aamun tunteina. Taisivat olla hyviä uistimia ne itse tehdyt.
On laskettu, että turistin pyytämä lohi tuottaa moninkertaisen taloudellisen panoksen merellä kalastettuun verrattuna. Turisti käyttää rahaa paitsi kalastuslupaan, myös majoitukseen, ruokailuun ynnä muuhun mukavaan ja tarpeelliseen.
Niin teimme mekin, vaikka lohta ei tällä kertaa tullutkaan.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
