Ukrainan käyttämä Atacms on pitkän kantaman ohjus, mutta Moskovaan asti sillä ei ylety

Ohjusterminologia on paikoin hähmäistä, eikä ole olemassa yhtenäistä, kaikkiin ohjustyyppeihin soveltuvaa luokitusta siitä, mikä on lyhyt tai pitkä kantama. LEHTIKUVA/AFP.  

Sunnuntaina 17. marraskuuta useat yhdysvaltalaismediat uutisoivat, että Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hallinto oli antanut Ukrainalle sen pitkään toivoman luvan käyttää yhdysvaltalaisia pitkän kantaman ohjuksia iskuihin sotilaskohteisiin Venäjän maaperällä.

Kyse oli Lockheed Martinin valmistamista Atacms-ohjuksista, joiden kantomatka on noin 300 kilometriä. Ukraina oli käyttänyt niitä jo aiemmin maan sisällä Venäjän miehittämillä alueilla, mutta vasta nyt Yhdysvallat antoi luvan iskeä niillä myös rajan toiselle puolelle. Ukraina on sittemmin iskenytkin Atacms-ohjuksilla sotilaskohteisiin Venäjällä.

Muutamaa päivää myöhemmin, 21. marraskuuta, Venäjä teki Ukrainaan ohjusiskun, joka tulkittiin poliittiseksi signaaliksi ja vastaukseksi Yhdysvaltain Ukrainalle antamaan lupaan. Venäjä iski Dnipron kaupunkiin keskipitkän matkan ballistisella ohjuksella, jonka kantama on tuhansia kilometrejä.

Tämä saattoi herättää kysymyksen: miten "keskimatkan ohjuksella" voi olla huomattavasti pidempi kantama kuin "pitkän kantaman ohjuksella", jollaiseksi Atacms-ohjusta sanottiin? Venäjän ampuman Oreshnik-ohjuksen kantama kuitenkin oli moninkertainen Ukrainan käyttämiin verrattuna.

Myös STT on kutsunut Atacms-ohjusta pitkän matkan ohjukseksi, vaikka sen kantama on lyhyempi kuin mainitulla keskipitkän matkan ohjuksella. Onko Atacmsia siis oikein kutsua tällä termillä?

STT kävi asiasta taustakeskusteluja sotilasasiantuntijoiden kanssa. Lyhyt vastaus on, että ohjusten kantamasta käytettävät ilmaisut riippuvat kontekstista.

Ohjusterminologia on paikoin hähmäistä, eikä ole olemassa yhtenäistä, kaikkiin ohjustyyppeihin soveltuvaa luokitusta siitä, mikä on lyhyt tai pitkä kantama.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisyhtiö Lockheed Martin itse kutsuu Atacms-ohjusta verkkosivuillaan pitkän kantaman ohjukseksi.

STT tiedusteli myös Lockheed Martininilta, onko kyseistä ohjusta oikein kuvailla uutistekstissä pitkän kantaman ohjukseksi. Vastaus oli linjassa muiden asiantuntija-arvioiden kanssa.

”Kantomatka riippuu kontekstista”, yhdysvaltalaisyhtiöstä todettiin.

Kyse onkin usein siitä, minkälaisessa asiayhteydessä ja taistelutilanteessa aseesta puhutaan. Atacms-ohjusta kutsutaan myös tykistöohjukseksi, ja sitä voi esimerkiksi Ukrainan sodan kontekstissa ajatella eräänlaisena tykistön jatkeena, jolla tehdään samanlaista kaukovaikuttamista kuin perinteisellä tykistöllä.

Koska putkitykistön kantama on vain joitakin kymmeniä kilometrejä, Atacms-ohjuksen jopa 300 kilometrin kantomatka tuo merkittävän lisän tähän epäsuoraan tulenkäyttöön. Asiantuntijoiden mielestä sitä voikin tässä kontekstissa pitää pitkän kantaman ohjuksena.

Itä-Ukrainan rintamalla on sodittu monin paikoin jo yli kaksi vuotta muutaman kymmenen kilometrin sisällä. Rintamalinja on monessa kohdassa liikkunut vain 20–100 kilometrin verran. Tässä tilanteessa mahdollisuus iskeä satojen kilometrien päähän on taktisesti merkittävä. Se vaikuttaa tuntuvasti siihen, kuinka lähellä rintamaa Venäjä voi esimerkiksi koota joukkoja tai säilyttää sotilaskalustoa.

Ukrainalle Atacms-ohjus on ranskalais-brittiläisen Storm Shadow -risteilyohjuksen ohella pisimmän kantaman ase, joka sillä on käytössä.

Järeämmillä ballistisilla ohjuksilla puolestaan on oma vakiintunut kantamaluokittelunsa, joka perustuu aserajoitussopimuksiin. Tässä luokittelussa lyhyt kantama on alle 1000 kilometriä, keskimatkan tai keskipitkän matkan ohjukset lentävät 1000–5500 kilometriä. Yli 5500 kilometrin kantomatka tekee ohjuksesta mannertenvälisen, ja nämä ohjukset yltävät enimmillään käytännössä maapallon joka kolkkaan.

Venäjän marraskuussa laukaisema ohjus osuu tässä luokittelussa keskihaarukkaan.

Tuhansia kilometrejä lentävät ballistiset ohjukset on suunniteltu pääasiassa ydinkärkien kuljettamista varten. Niitä ei yleensä käytetä tavanomaisessa sodankäynnissä, koska niiden aikaansaama tuho suhteessa ohjusten hintaan on ilman ydinkärkeä melko vähäinen.

Tämän vuoksi Venäjän ohjuslaukaisu keräsikin paljon huomiota. Tuon kokoluokan ballistiset ohjukset käyvät lentoratansa huipulla avaruudessa, ja toiset suurvallat havaitsevat niiden laukaisun. Laukaisu voisikin herättää huolta mahdollisesta ydiniskusta, jollei laukaisija ilmoita siitä etukäteen.

Sen vuoksi ydinasevalloilla on tapana ilmoittaa esimerkiksi ohjuskokeista toisilleen etukäteen, jotta ne eivät aiheuta vääriä hälytyksiä. Venäjäkin oli antanut Yhdysvalloille ennakkovaroituksen marraskuisesta laukaisusta, yhdysvaltalainen hallintolähde kertoi Semaforille. Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan ilmoitus annettiin 30 minuuttia ennen laukaisua.

Myös Atacms on toimintaperiaatteeltaan ballistinen ohjus. Se siis laukaistaan korkealle ilmaan hieman kuin keihästä heittäisi ja putoaa sieltä alas painovoiman vetämänä. Tämä eroaa risteilyohjuksista, jotka lentävät lähellä maanpintaa suihkumoottorin työntövoiman avulla.

Atacms-ohjuksia ei kuitenkaan koske suurempien ballististen ohjusten luokittelu, koska niitä käytetään erilaisessa kontekstissa.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, mitä pitkä kantama missäkin tilanteessa tarkoittaa. Ukraina ei esimerkiksi yltäisi iskemään Atacms-ohjuksilla Moskovan seudulle, vaan niiden käyttö rajoittuu suhteellisen lähelle Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa. Se tuo silti Ukrainalle merkittävän lisän siihen, mitä se aiemmin pystyi tekemään.