Tuulivoimalan hankintakiinnostaa pohjalaisia
Suvi Niemi Tuurin tuulivoimapäivien osallistujat vaeltavat kohti Terho Riihon tuulivoimalaa. Napakorkeudeltaan 50-metrisen voimalan sisällä oleva konehuone kiinnosti yleisöä. Kuva: Viestilehtien arkistoTÖYSÄ (MT)
Aurinko paistaa ja ilma on tyyni. Täydellinen kevättalven keli – paitsi jos omistaa tuulivoimalan.
Yli sata pohjalaista on saapunut Töysän Tuuriin kuulemaan kokemuksia kiinteistökohtaisen tuulivoiman rakentamisesta. Tuulivoimalla voidaan lisätä maatilan energiaomavaraisuutta sekä pienentää hiilijalanjälkeä, mutta investoinnin kannattavuus arveluttaa monia.
Vaikka töysäläisen koneurakoitsijan Terho Riihon tuulivoimala ei tutustumispäivänä pyöri, se tuotti viime vuonna yli 400 000 kilowattituntia sähköä.
”Mylly jauhaa sähköä omaan tarpeeseen. Joskus tulee ylijäämää, jonka myyn yleiseen sähköverkkoon, joskus taas joudun ostamaan”, hän kertoo.
Riiho hankki 600 kilowatin voimalansa käytettynä Saksasta. Keski-Euroopassa tuulivoimaloita vaihdetaan nyt tiuhaa tahtia suurempiin, minkä vuoksi käytettyjen voimaloiden hinta on laskenut.
Uudet 600–1 000 kilowatin voimalat maksavat noin miljoona euroa, kun käytetyn voi saada 200 000 eurolla.
”Jos maatilan sähkölasku on vaikka 40 000 euroa vuodessa, tämän kokoinen tuulivoimala maksaa itsensä takaisin viidessä–kymmenessä vuodessa. Sen jälkeen voimala jauhaa ilmaista sähköä omaan käyttöön ja sähkönmyyntituloja isännän ja emännän eläkerahastoon”, Riiho laskee.
Tuulivoimalan takaisinmaksuaika riippuu suuresti sijoituspaikan tuulisuudesta, Suomen tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen toppuuttelee.
”Teollisessa tuulivoimassa hankkeen takaisinmaksuajan on laskettu olevan 12 vuotta silloin, kun huipunkäyttöaika on 2 400 tuntia ja investointi 1,4 miljoona euroa megawatilta.”
Maaliskuussa 2011 otettiin käyttöön syöttötariffipohjainen tukimenetelmä, jossa valtio maksaa tuulivoiman tuottajalle tuulisähkön tavoitehinnan ja keskimääräisen markkinahinnan erotuksen.
Tavoitehinta on 83,5 euroa megawattitunnilta, ja tariffia maksetaan 12 vuoden ajan. Sen lisäksi vuoden 2015 loppuun asti on mahdollista saada korkeampaa tariffia, jossa tavoitehinta on 105,3 euroa megawattitunnilta.
Tuilla valtio pyrkii vauhdittamaan tuulivoiman rakentamista. Tukimenetelmän piiriin pääsevät kuitenkin vain uudet, yli 500 kilowatin voimalat. Käytetyille voimaloille tuotantotukea ei siis heru.
Mikkonen muistuttaa muistakin käytettyihin voimaloihin liittyvistä seikoista: ”Kannattaa selvittää, miten voimalaa on huollettu, kuka sitä huoltaa jatkossa ja saako voimalaan sopivia varaosia kätevästi.”
Sekä uusi että käytetty tuulivoimala tarvitsee aina joko rakennus- tai toimenpideluvan. Yleensä yli 100 kilowatin voimala tulkitaan rakennukseksi, mutta käytäntö vaihtelee kunnittain.
Yli 60 metriä korkea rakennus tarvitsee Trafin hyväksymän lentoesteluvan. Lisäksi täytyy selvittää, puoltaako Puolustusvoimat hanketta.
Tuulienergian liittäminen sähköverkkoon edellyttää paikallisen verkonhaltijan hyväksyntää. On varmistettava, että voimala täyttää alueella vaaditut tekniset ominaisuudet, jottei se häiritse muuta verkkoa.
Verkkoon liitynnän kustannus vaihtelee alueittain. ”Halvimmillaan puhutaan 10 000 eurosta, mutta paikoin jopa käytetyn voimalan hintaa vastaavista kustannuksista”, Mikkonen sanoo.
Mikäli voimala tuottaa sähköä yli oman tarpeen ja sitä halutaan myydä, verkkoon tuotetusta sähköstä pitää olla voimassa myyntisopimus.
”Vaikka käytetyn voimalan hankinta vaatiikin viitseliäisyyttä, vaivannäkö kannattaa”, Mikkonen rohkaisee.
”Kun varaosia on saatavilla, huolto on järjestetty kohtuullisen läheltä ja voimalan tuotanto arvioitu oikein, käytetty voimala tuottaa sähköä vielä useita vuosia kustannustehokkaasti.”
SUVI NIEMI
Tuulen keskinopeudet ja
tuulivoimalle laskettu
energiantuotanto karttakuvina osoitteessa www.tuuliatlas.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
