Käsityöaarteitaalusvaatteistaseinäryijyihin
Koristeellista lautanauhaakäytettiin moniin tarkoituksiin, kuten vyönä ja koristeena.Lautanauhan nimi viittaa senvalmistustekniikkaan, jokamuistuttaa kangaspuilla kutomista. Kuva: Viestilehtien arkistoVanhanvihreä, damastikangaskuvioinen pahvikotelo kätkee sisäänsä kaksi komeaa ja painavaa kirjaa. Molempien kansissa on tumman suklaanruskealla pohjalla tekstiiliaiheiset kohokuviot.
Ensimmäisen osan kanteen on valittu valkea lakanapitsi, toisessa on värikäs lautanauha. Kuviot ja kirjojen nimi Suomalaiset käsityöaarteet 1–2 (WSOY 2012) vievät ajatukset menneisyyteen.
Kirjojen tarkempi tarkastelu paljastaa, että aarteiden etsinnässä tullaan nykypäivään saakka.
Käsityöaarteet käsitetään kirjoissa naisten töihin perinteisesti kuuluneiksi tekstiilitöiksi.
Monipuolisin kuvin elävöitetyt kirjat ovat katsaus naisten käsityötaitoihin, vaatteiden valmistamiseen ja kodin tekstiilien aikakausiin Suomessa.
Agraariyhteisössä käsillä tekemisen taito oli elinehto. Käyttö- ja sisustustekstiilejä ei voinut ostaa kaupasta kuten nykyään, koska kauppoja ei ollut.
Sen jälkeen kun kaupat yleistyivät, ja niiden hyllyt alkoivat täyttyä tehdastekoisista kankaista ja muista tekstiileistä, niitä ei aluksi pidetty omatekoisen kaltaisina. Ne olivat lisäksi kalliita.
Vasta 1900-luvulla tekstiiliteollisuuden tuotteet alkoivat olla jokaisen käytettävissä ja hankittavissa pula-aikojen poikkeusoloja lukuun ottamatta.
Aiemmin kaikki piti valmistaa itse alushousuista patjoihin ja peittoihin. Jokaisen piti osata tehdä käsitöitä edes auttavasti.
Koti ja koulu opettivat tyttöjä tekstiilitöiden ja poikia puutöiden tekoon. Vaikka kaikkia kodin käyttöesineitä ei ole ollut pakko valmistaa itse enää vuosikymmeniin, moni haluaa tehdä käsitöitä edelleen.
Siinä missä ennen kudin saattoi olla mukana kävellessäkin, nykyään moni katsoo televisiota käsityö kädessään.
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa pääpaino on liina- ja vuodevaatteissa sekä niiden kirjailussa ja nimikoinnissa. Peitteiden joukossa esitellään muun muassa ryijyjä.
Elämän käännekohtiin – syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan – liittyvät tekstiilit ovat saaneet lukunsa. Suojaavista tekstiileistä esiin nostetaan kaikille tutun patalapun ohella keittoastioiden kahvojen suojaksi neulotut tai virkatut ”suojukkeet” sekä sipuli- ja muut pussukat.
Kirjasarjan toisessa osassa käsitellään sisustustekstiilien ja pukeutumisen historiaa sekä koriste-esineitä ja tekstiilitaidetta.
Pitkistä räsy- ja villalankamatoista siirrytään luontevasti muovikasseista ja vanhoista sukkahousuista työstettyihin kynnysmattoihin.
Käsityökirjasarjan on ideoinut nelihenkinen toimituskunta, ja artikkelit on kirjoittanut 12 tutkijaa tai käsityönopettajaa.
Kirjaa elävöittävät henkilökohtaisiin muistoihin pohjautuvat lyhyet Olipa kerran -tarinat.
”Mikä ihmeen pelleriini?” kertoo koulupojan virkkaamasta hartiaviitasta. ”Kotti-mummun aarre” käsittelee mummun ompelemia alushousuja, jotka ovat kulkeneet suvussa perintönä.
”Lapsuuden kodin liinavaatekaapissa” lakanat olivat tiukoilla rullilla, ja rullat ristikkäisissä pinoissa. Erityisen kiinnostava oli kaapin alaosa – se oli joululahjapakettien piilopaikka.
Suomalaiset käsityöaarteet on laaja kokoomateos tekstiiliperinteestämme. Tämänkaltaista teosta on jo odotettukin.
Kirjojen äärelle voi kokoontua muistelemaan vaikkapa omien kouluaikojen ensimmäisiä mustekynän pyyhkimiä tai vohvelipujotustöitä.
Kirjasarjaa täydentää Anne Sneckin ja Raija Sairasen kirjoittama Iki-ihanat käsityöaarteet.
Siihen on koottu teko-ohjeet pitsipeittoon, sammaltyynyyn, Lovikka-lapaseen ja muutamaan kymmeneen muuhunkin kirjasarjassa esiteltyyn käsityöhön.
SIRKKA-LIISA RANTA
Suomalaiset käsityöaarteet 1–2. WSOY 2012. Kirja kuuluu Bonnier Books Finland Oy:n arvoteoksiin.
2 x 207 sivua.
Anne Sneck, Raija Sairanen:
Iki-ihanat käsityöaarteet.
WSOY 2012. 128 sivua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
