UUTISTAUSTA Yhteiskuntasopimusta synnytetään kivuliaasti
Politiikan syksy alkaa tänä vuonna poikkeuksellisen jännittävissä tunnelmissa. Maan talous on kuralla, eikä valoa näy. Toisaalta maan johdossa on niin paljon uutta verta, että uudistuksia on lupa odottaa.
Sekä hallituspuolueet että oppositio ovatkin aloittaneet miekkojen hiontansa kesäkokouksissaan. Hallituksen kiireisin asia taas on löytää yhteisymmärrys siitä, jatketaanko neuvotteluja niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta vai ei. Takarajaksi on asetettu tämän viikon perjantai.
Hallituksen tavoitteena on ollut nostaa taloutta ja työllisyyttä viiden prosentin ”tuottavuusloikalla”. Hallitukselle ja työnantajille tavoite tarkoittaisi muun muassa työajan pidennystä ja sairauskustannusten vähentämistä.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on tavannut työmarkkinajärjestöjä pitkin kesää ja jälleen tällä viikolla. Johtopäätökset sopimuksen syntymisen edellytyksistä vetää selvitysmies Juhani Salonius hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen toimittamista näkemyksistä.
Sipilä ponnisteli sopimusta jo hallitustunnustelijana toukokuussa ennen hallituspuolueiden julkistamista, mutta sopua työelämän muutoskysymyksistä ei syntynyt parissa palaverissa. Se ei ollut yllätys.
Sipilän hallitus ei luovuttanut vaan kirjasi hallitusohjelmaansa tavoitteen Suomen työllisyyden ja talouden nostamisesta ja asetti kirittäjäksi 1,5 miljardin euron lisäleikkausten uhkan. Se koskisi myös kansallisia maataloustukia.
Toukokuisessa sopimusluonnoksessa tavoitteena oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, helpottaa työllistymistä sekä parantaa työn hintakilpailukykyä 10 prosentilla Ruotsiin ja Saksaan verrattuna. Ensi vuonna alkavissa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa oli määrä päästä viiden prosentin mitattavaan tulokseen.
Pohjana oli määrä olla vähimmäisehdot, yleissitovuus sekä suomalaiseen tapaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen valmistelu. Yhä enemmän on alkanut kuulua mielipiteitä sen puolesta, että hallituksen pitäisi näyttää valtansa päättämällä asioista itse, ellei sopua synny.
Hallitus ja työnantajat vetoavat vientiin ja kilpailijoihin, jotka ovat uudistuneet ja saaneet pidettyä itsensä pinnalla, mutta Suomi ei.
Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Kuntatyönantajat haluavat päätöksiä kustannusten alentamiskeinoista jo tänä perjantaina.
Työntekijöitä edustavat järjestöt STTK, Akava ja SAK etunenässä eivät halua neuvotella tunneista ja prosenteista vaan korostavat muutosturvaa. Niiden mielestä työajan pidennykset, lomarahojen leikkaukset ja sairastaminen omalla ajalla tarkoittavat kaikki palkan alentamista, eikä siihen olla valmiita.
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL vaatii budjettiriihestä jopa uutta lakia, jolla saataisiin loppu ”hallitsemattomalle valtion väen vähentämiselle”, joka velvoittaisi valtiota selvittämään irtisanottavien työllistymistä muihin valtion virastoihin ja joka asettaisi valtiolle takaisinottovelvoitteen.
Työnantajia edustava EK marssitti tiistaina julkisuuteen Tukholman kauppakorkeakoulun ekonomisti Hans Tson Söderströmin, jonka mielestä Suomen kilpailukykyä painavat ylikorkea kustannustaso, metsä- ja tietotekniikka-alan rakennemurros ja Venäjän kauppapakotteet.
Söderström esittää keinoiksi yhteiskuntasopimusta: työvoimakustannusten alentamista tai ”sisäistä devalvaatiota” eli työvoiman välillisten verojen alentamista joko kulutusverojen korotusten kanssa tai ilman.
Työllisyysaste tulisi nostaa nykyisestä 69 prosentista Ruotsin 75 prosenttiin.
Euroon ei olisi pitänyt mennä vaan pysyä samassa valuutassa Ruotsin kanssa.
eija mansikkamäki
on politiikan
toimittaja.
eija.mansikkamaki
@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
