Palautteen antaminen kannattaa
Kolumni: Sari Penttinen
Vihaan lumitöiden tekemistä. Ihan sama miten mahtavaa hyötyliikuntaa lumikolan työntäminen olisi, minusta se on ärsyttävää puuhaa. Lumi on aikasyöppö.
Kaikkein hienointa olisi, jos omistaisimme jonkun järjettömän tehokkaan polttomoottorikäyttöisen lumensiirtelijän. Valitettavasti lumilinko tai mikään muukaan järeämpi lumensiirtelijä ei sovellu tontillemme, tilaa on liian vähän.
Mutta mehän maksamme kiinteistöveroa, eikös kaupunki tarjoa jotain apua lumitöihin?
Valitettavasti kaupungin tarjoama katujen puhtaanapito on tarjonnut vain verenpaineen nousua. Asumme kulmatontilla ja sijaintimme ansiosta, meillä on ilo vastaanottaa omalle ajoväylällemme auratun lumen lisäksi vähän ekstraa.
Joka kerta, kun auralla varustettu traktori kääntyy tiellemme, se rouhaisee isommasta lumipenkasta tiellä olevan lumen lisäksi ylimääräistä. Ja hupskeikkaa, ajoväylällämme oleva lumikinos on yhtä korkea kuin viereisen lumipenkan korkeus.
Soitin talven ensimmäisen ruikutuspuhelun katujen kunnossapidosta vastaavalle työmaapäällikölle pari viikkoa sitten. Suomalaiskansallinen jupina ja sadattelu itsekseen tai korkeintaan puolisolle ja naapurille on korkeintaan naurettavaa tai ärsyttävää.
Muutosta ei synny ilman toimintaa. Ja vaikka mitään muutosta ei saisikaan aikaan, on tärkeää ainakin yrittää.
Työmaapäällikkö oli hyvä tyyppi. Hän ei suhtautunut ylimalkaisesti, töykeästi tai vähättelevästi asiaan. Kertoi, että vastaavanlaisista ongelmista on tullut muitakin puheluita runsaan lumentulon jälkeen. Hän jopa lupasi tulla tarkastelemaan tilannetta ja yrittää löytää siihen ratkaisuja.
Ja mitä näinkään viime perjantaina ikkunasta?
Tiehöylä, auralla varustettu traktori sekä kauhakuormaaja kulkivat tehokkaan näköisesti omakotialueellamme huoltamassa teitä ja nostamassa lunta isommista penkoista joutomaille. Olin aivan innoissani. Tuskin kalusto oli lähtenyt vain minun puheluni ansiosta liikkeelle, mutta olipa syy mikä hyvänsä, olin todella iloinen.
Mitä jos jokainen samana päivänä työmaapäällikölle soittaneista ihmisistä olisi jättänyt puhelun soittamatta ja valitellut tilannetta vain puolisolle tai naapurille?
Tiedetään, tiedetään, maailmassa on monta asiaa, jotka eivät korjaannu, vaikka ihmiset kuinka antaisivat palautetta. Eikä sitä itsekään jaksa aina olla valppaana ja aktiivisena.
Kuten en jaksanut olla viime tiistaina, kun ajelin Joensuusta kohti Kajaani. Valtatie 6 oli aivan hävyttömän huonossa kunnossa Juuasta Talvivaaran välisellä osuudella.
Olisin mielelläni halunnut kuulla alueen tienpidosta vastaavalta henkilöltä, miksi jäisille polanneurille ja useamman sentin lumikerrokselle ei oltu tehty mitään. Lumisade kun oli loppunut jo aikoja sitten.
Vastuu ajonopeudesta ja tiellä pysymisestä on aina viime kädessä kuljettajalla. Tämä ei ole minulle epäselvää.
Mutta kyllä minua siitä huolimatta ärsyttää, etenkin, kun kuulin, että samainen tieosuus on perinteisesti aina huonossa hoidossa.
Tiestön kunnossapidosta säästäminen on yksi kummallisimpia asioita. Yhteiskunnalle koituvat kokonaiskustannukset ovat aika mojovat, kun sattuu onnettomuuksia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
