Huonot tiet,suuremmat hevoset
Veijo Meri julkaisi vuonna 1994 kirjan nimeltä ”Huonot tiet, hyvät hevoset”. Vaikka kirja kertoo Suomen suuriruhtinaskunnasta vuoteen 1870 saakka, voi kirjan nimestä vetää pienin muutoksin yhtymäkohtia nykyiseen liikennepolitiikkaan.
Hallituksen päätös nostaa tavarankuljetusajoneuvojen suurin sallittu paino 60 tonnista 76 tonniin tulee voimaan parin viikon päästä. Samalla myös ajoneuvojen suurin sallittu korkeus kasvaa 4,2 metristä 4,4 metriin.
Kuljetusyrittäjien investointipaineita helpotetaan sillä, että viiden vuoden siirtymäaikana vanhallekin kalustolle sallitaan nykyistä suuremmat kuormat.
Hallitus perustelee rajojen nostoa sillä, että niillä parannetaan suomalaisten kuljetusten kilpailukykyä ja vähennetään päästöjä. Laskelmien mukaan muutoksista koituu 20 vuoden aikana säästöjä 1,6–3,3 miljardia euroa ja liikenteen hiilidioksidipäästöt vähenevät noin kaksi prosenttia.
Uusien suurempien rekkojen salliminen on varmasti kuljetusten kilpailukyvyn kannalta jossain määrin perusteltua. Eri asia on, kenen taskuun säästöt menevät. Kuljetusyrittäjä Ari Tuominen pelkää, että kokonaispainojen nostaminen maksatetaan autoilijoilla, koska teollisuus hinnoittelee taksat uusien kuormakokojen mukaan, eikä vanhalla kalustolla pärjää. (MT 20.9.)
Yrittäjät epäilevät, etteivät tiet välttämättä kestä uusia painoja ja rajoja saatetaan pudottaa muutaman vuoden päästä. Uuteen kalustoon investoineet yrittäjät jäävät tyhjän päälle.
Yrittäjien epäilyt ovat aiheellisia, koska Suomen tiestön kunto on lujilla jo nykyistenkin painorajojen kanssa. Painorajoitusten nostosta tulevat taloudelliset ja ympäristölliset hyödytkin saattavat jäädä saamatta, koska kuljetusreitteihin tulee uusia mutkia.
Nykyisin painorajoitettuja siltoja on Suomessa noin 140 kappaletta. Liikenneviraston silta-asiantuntijan Olli Pyykkösen mukaan uusia painorajoituksia tullee lisää noin 400 (MT 18.9.).
Liikenneviraston lukuihin sisältyvät vain yleiset tiet taajamien ulkopuolella. Näiden lisäksi kunnat ja kaupungit joutuvat arvioimaan omistamiensa siltojen kantavuudet. Liikenneviraston arvion mukaan uusia painorajoituksia on tulossa 80–120 sillalle.
Suomessa on yksityisteitä noin 350 000 kilometriä ja niissä on 20 000–25 000 siltaa. Tieyhdistyksen toiminnanjohtajan Jaakko Rahjan mukaan suuri osa niistä ei kestä uusien rekkojen painoja. Rahja muistuttaa, että esimerkiksi puukuljetuksissa uusista painorajoista ei ole paljon hyötyä, ellei autolla pääse tukkikasojen viereen.
Vaikka sillat ovat painorajoitusten osalta ratkaisevassa asemassa, ei teitäkään ja niiden runkorakenteita ole suunniteltu uusien painorajoitusten mukaisiksi.
Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) totesi keväällä, että Suomen pääteiden päällysteiden kunto on jo nykyisellään huono ja alemman tieverkon katastrofaalinen. Kuinka tällaisille teille voidaan päästää nykyistä raskaampia kuormia?
Teiden korjausvelka on nyt 1,5–2 miljardia euroa. Nykyisellä rahoituksella tiestön rapautumista ei pystytä pysäyttämään. Suomen tieyhdistyksen laskelmien mukaan perustienpidon rahoitus on 15 vuodessa vähentynyt yli neljänneksen, vaikka kustannukset ja liikennemäärät ovat samaan aikaan lisääntyneet reippaasti.
Suomessa kuljetusmatkat ovat pitkiä ja niistä syntyvät kustannukset kilpailijamaita suuremmat. On hyvä, että päättäjät miettivät keinoja kilpailukyvyn parantamiseksi.
Sen sijaan, että suurennetaan kuormia ja ajetaan tiet ympärivuotiseen rospuuttoon, voisi harkita esimerkiksi liikennepolttoaineiden veronkorotusten perumista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
