Tehopyynti selättisupit Etelä-Lapissa
”Paras supinpyyntilaite on elävänä pyytävä loukku. Kehitteillä on systeemi, joka lähettää tiedon loukun laukeamisesta metsästäjän kännykkään”, sanoo Supikoira Life- projektin ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti Keminmaasta. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkistoKEMINMAA
Kolmatta vuotta jatkunut supikoirien tehopyynti Perämeren pohjukassa on hidastanut lajin leviämistä Ruotsin puolelle ja Suomen Lappiin.
Supinpyytäjät ovat urakoineet Torniossa, Ylitorniolla, Keminmaassa, Iissä, Kuivaniemessä ja Simossa.
”On todennäköistä, että supikannan kasvu on saatu jopa pysäytettyä lajin elinalueen pohjoislaidalla. Tehopyynnin aikana saaliiksi on jäänyt noin 600 supikoiraa”, kertoo pohjoismaisen Supikoira Life- projektin ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti Keminmaasta.
Mäkimartti sanoo, että supin saalismäärät eivät ole enää kasvaneet alueella, vaikka pyyntipaine on kasvanut.
”Meillä on passissa 240 riistakameraa molemmin puolin valtakunnanrajan. Supikuvat ovat jo vähenemään päin.”
Supien pysäyttämisellä onkin kiire, sillä supikoira on tehokas lisääntyjä ja vaeltaja.
”Eräskin gps-pannoitettu supervaeltaja käveli Kemistä Rovaniemelle, sieltä Pudasjärven kautta Kuusamoon ja edelleen itärajan yli Venäjälle vajaassa vuodessa.”
Mäkimartti sanoo, että kentällä vallitsee laaja yhteisymmärrys supikoirien poistamistarpeesta koko Suomesta. Tällä hetkellä supi on kuitenkin luokiteltu riistaeläimeksi, jolloin sille on määrätty metsästyslaissa muun muassa rauhoitusaika.
”Jos supikoiran leviäminen haluttaisiin tosissaan pysäyttää, laji pitäisi ensin poistaa riistaeläinluettelosta, kuten Ruotsissakin on tehty. Tämä mahdollistaisi nykyistä vapaamman ja tehokkaamman pyynnin.”
Parhaillaan supikoirat vetelevät sikeitä ketuilta valtaamissaan maapesissä ja latojen alusissa. Mäkimartti sanoo, että loukkupyynti on tehokkain supin pyyntimuoto. Tehopyytäjillä on käytössä 120 elävänä pyytävää Kanu-loukkua.
”Loukutuskausi käynnistyy, kun kelit lauhtuvat, ja supien talvihorros päättyy. Keskitalvella ratsaamme supin talvipesät luolakoirien avulla.”
Parhaat loukkupyyntipaikat löytyvät vesistöjen ääreltä, aivan vesirajasta.
”Elävänä pyytävät loukut pitää kokea päivittäin. Ne kannattaa sijoittaa siten, että loukun laukeaminen voidaan havaita kauempaa katselemalla.”
Tehopyytäjät ovat metsästäneet supikoiria myös Perämeren saariston lintuluodoilta.
”Supi on levinnyt ulkosaariin, esimerkiksi Maakrunniin ja Ulkokrunniin, missä laji uhkaa lintukantoja.”
Vaikka supikoiraa tituleerataan raatokoiraksi, se kelpuuttaa ravinnokseen mieluiten tuoreen kalan tai lihan.
”Tämä pitää ottaa huomioon loukkujen syötityksessä. Tuore omena on erittäin hyvä ja hygieeninen syötti, joka houkuttelee supia useamman päivän.”
Mäkimartti sanoo, että monet metsästäjät pelkäävät metsästyskoiriensa menevän pilalle, jos niiden haukusta ammutaan supikoira.
”Totuus on, etteivät ne koirat siitä pilalle mene. Jokaisen metsästäjän, joka hinkuu lintujahtiin syksyllä, tulisi osallistua myös riistalintujen pesiä verottavan supikoiran pyyntiin.”
Supikantaa kannattaa kurittaa myös sen levittämän raivotaudin, kettukapin ja ihmiselle hengenvaarallisen maksasairauden aiheuttajan, myyräekinokokin takia.
”Jos myyräekinokokki leviäisi Suomeen, se voisi vaikeuttaa tuoreiden luonnonmarjojen käyttöä merkittävästi”, Mäkimartti arvioi.
Myyräekinokokki-loismatoa löydettiin noin vuosi sitten ketuista Ruotsin länsirannikolta.
Loista on todettu myös Virossa, Latviassa ja Liettuassa sekä useissa Keski-Euroopan maissa.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
