passipaikalla Kevääseen mahtuu

Turkistarhauksen kieltoa vaativa kansalaisaloite on saanut eduskunnan pelkäämään. Tukehduttaako kansalaisaloitteiden tulva eduskunnan varsinaisen toiminnan? Nykyoloissa 50 000 kansalaisen allekirjoituksen kerääminen ei ole kummoinenkaan saavutus.

Joka ikinen kevät eduskunta voihkii työn puutetta. Hallitusten esitysten suma osuu aina syksyyn, ja hankalat lakipaketit ajetaan jumalattomalla kiireellä budjettikytkyinä läpi.

Vuosikymmeniä sitten nuorena toimittajana ihailin, kun laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Kaarna (kesk.) kyllästyi jokakeväiseen peukalonpyöritykseen ja laittoi valiokuntansa käsittelemään kansanedustajien aloitteita. Se taisi olla viimeinen kerta. Eduskunta päätti hiljaisesti, että rivialoitteet saavat jäädä omaan arvoonsa eli pitäjänlehtien palstantäytteeksi.

Pari kansalaisaloitetta piristäisi mukavasti eduskunnan uneliasta kevättä. Kansanedustajille tekee hyvää vastata joskus itse tekemisistään puikkimatta hallituksen ja ryhmäkurin taakse piiloon.

Ennen aloitteet olivat arvossa. Esimerkiksi tasavallan historian tärkein laki, vuoden 1919 hallitusmuoto, säädettiin yksittäisen edustajan aloitteen pohjalta.

Myöhemmin eduskunta keksi aloitteiden arvostamiseen kompromissin. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittamat aloitteet käsitellään valiokunnassa jonon ohi.

Luultavasti eduskunta päätyy rinnastamaan kansalaisaloitteet tällaisiin kansanedustajien enemmistön aloitteisiin.

Mikään ei välttämättä takaa, että valiokunnan hylkäävää mietintöä käsiteltäisiin suuressa salissa. Kimmo Kiljunen (sd.) ja yli sata muuta kansanedustajaa vaativat viime vaalikaudella jäänaskaleita pakollisiksi kaikille jäällä liikkuville.

Valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) osoitti kieltämättä valtiomiesharkintaa unohtamalla armeliaasti Kiljusen aloitteen.

Tiistaina valiokuntaan lähetetty laki biopolttoaineista ja bionesteistä vaikuttaa ensi lukemalta poikkeuksellisen tylsältä EU-direktiiviseurannaiselta.

Niin vain joutuu eduskunta siinäkin asiassa lobbareiden temmellyskentäksi. Talousvaliokunta joutuu ratkaisemaan, onko mäntyöljy perimmiltään jätettä vai sivutuote.

Metsäteollisuus ajaa, että mäntyöljy luokiteltaisiin Suomessa jätteeksi, jota EU-säädösten mukaan on edullista polttaa. Kemian teollisuus haluaisi jatkojalostaa mäntyöljyä arvotuotteiksi.

Suomalaisen perinnäistavan mukaan metsäteollisuus on byrokratiassa lähtökohtaisesti vahvoilla. Lakiesityksen perusteluissa kerrotaan tullihallituksen eräässä tapauksessa määritelleen mäntyöljyn jätteeksi. Virkamies on ollut vanhan liiton miehiä.

Etenkin satakuntalaiset Jari Myllykoski (vas.), Sauli Ahvenjärvi (kd.) ja Ari Jalonen (ps.) olivat kovana mäntyöljyn jatkojalostuksen puolesta. Heidän mielestään on järjetöntä polttaa kotimainen mäntyöljy ja tuoda kemian teollisuudelle sama raaka-aine Yhdysvalloista.

Talousvaliokunnan puheenjohtajalla Mauri Pekkarisella (kesk.) ei ole mäntyöljyyn mitään kantaa. Sen sijaan Pekkarinen antoi ympäri korvia omalle puolueelleen, joka rohkeni arvostella hallituksen esitystä.

Anne Kalmari (kesk.) totesi valmistellussa puheenvuorossa lain lisäävän byrokratiaa ja varoitti tulevien EU-direktiivien vaikeuttavan entisestään puun ja turpeen energiakäyttöä Suomessa. Pekkarisen mielestä hallituksen lakiesityksessä ei ole mitään vikaa. Saman vaalipiirin puoluetoveria on hauska nokitella julkisesti, etenkin kun tämä keräsi vaaleissa enemmän ääniä.

Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) antoi keskustelun rönsyillä harvinaisen lavealle. Esimerkiksi rautatiekeskustelun avannut Kari Rajamäki (sd.) eksyi jo toisessa lauseessa aiheesta ja kohta puhuttiin Yleisradion ruotsinkielisistä toimittajista. Tunnin kohdalla Heikki Autto (kok.) vihdoin muisti, että kyse on rautatierekisterin uusimisesta.

Piti käydä oikein lehtiparven reunalta kurkistamassa, onko puhemies uppoutunut salapoliisiromaaniin. Kyllä hän jotain kirjaa tuijotti. PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF