Punahomeriski kasvaa

Kasvukauden tehoisa lämpösumma oli 1.7. Jokioisilla 452 päiväastetta. 1.7.2013 lämpösumma oli Jokioisilla 610 päiväastetta.

Kasvukausi on 12 vrk jäljessä viime vuodesta.

Viljat. Kasvitautiriski on pysynyt monin paikoin suurena. Kasvitautien esiintymisessä on kuitenkin suuria vaihteluja kasvuston kunnon, kasvuasteen ja sääolojen mukaan.

Sateen ja poudan vaihtelu on nostattanut rehevissä kasvustoissa lehtilaikkutaudit ylöspäin; alttiissa lajikkeissa jopa lippulehdelle asti. Tautipaine voimistuu edelleen runsaan itiönmuodostuksen myötä. Kasvitautitorjuntaruiskutukset tulee tehdä viimeistään ennen kukintaa. Hyväkuntoisessa kasvustossa lippulehtien ja tähkän suojaaminen on ajankohtaista ja merkittävä turva sadon muodostukselle.

Kaurassa ja ohrassa esiintyy voimakkaita mangaaninpuutosoireita. Runsassateisilla alueilla kasvustot kellastuvat juurten hapenpuutteeseen.

Uudenmaan rannikolla on kevätvehnässä havaittu keltaruostetta. Ruosteiden eteneminen voi sään hiukan lämmetessä ja poutaantuessa olla hyvin nopeaa. Keltaruosteen tunnistaa aluksi vaaleankeltaisista lehden pituussuuntaisista viiruista, joihin muodostuu kirkkaankeltaisia itiöpesäkkeitä. Torjunta on hyvä tehdä heti ensimmäisten oireiden löydyttyä. Samat kasvinsuojeluvalmisteet torjuvat sekä lehtilaikkutauteja että ruostetta.

Kostea sää on suosinut Fusarium-sienten aiheuttamia punahomeita. Riski kasvaa sään lämmitessä. Suosiollisin ajankohta tartunnalle on viljan kukintavaihe, joka ajoittuu ohralla heti tähkän tullessa ulos tupesta ja vehnällä sekä kauralla hieman myöhemmin tähkän ja röyhyn esilletulon jälkeen. Punahomeriskiä voi hillitä kukinnan aikaan tehdyllä kasvustoruiskutuksella siihen hyväksytyillä valmisteilla riittävän suurilla käyttömäärillä.

Siemenlevintäiset kasvitaudit ohran viirutauti sekä lentonoki ovat parhaimmin nähtävissä tähkimisen alussa. Näihin eivät kasvustoruiskutukset tehoa, mutta havainnointi on tarpeen erityisesti, jos sato on suunniteltu siemeneksi.

Viljojen tuholaistilanne on rauhoittunut epävakaisen sään vuoksi. Tähkäsääskiä on liikkeellä, mutta sateinen ja kolea sää ei ole suosinut niiden munintaa. Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailu on kuitenkin tarpeen etenkin niillä alueilla, joilla aiemmin on ollut sääskiongelmia. Tarkkailuajankohta on vehnän tähkälle tulosta kukintavaiheeseen saakka, jos muninta-olosuhteet ovat hyvät eli jos illalla on tyyntä ja sateetonta ja lämpötila yli 14 astetta. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin 1 sääski/6 tähkää, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/3 tähkää.

Tuomikirvaa löytyy edelleen runsaasti Etelä-Karjalasta, muualta vain paikoin. Kirvojen torjuntakynnys nousee kasvuston kehittyessä. Orastumis- ja versontavaiheessa torjuntakynnys ylittyy, jos kirvoja löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Korrenkasvuvaiheessa torjuntakynnys on keskimäärin yli 5 kirvaa ja viljan tultua tähkälle 10 kirvaa kortta kohti.

Etenkin ohrat kellastuvat märillä pelloilla hapenpuutteen takia. Niiden palautuminen on epävarmaa. Kellastuneiden viljojen rikkakasvitorjuntaa on lykättävä, niiden ylimääräinen vioittaminen on turhaa. Rikkakasvit voi torjua tilanteen tasaannuttua.

Rehevien viljakasvustojen kasvua voi säätää viljan lippulehtiasteella Modduksella, Terpalilla ja Ceronella. Käyttömäärä on sovitettava käyttöhetken ja lajikkeen mukaan.

Hukkakauraa torjutaan viljan pensastumisasteelta korrenkasvuun hukkakauran ollessa pensastumisasteella. Ruiskuta hukkakaurantorjuntavalmiste mielellään yksin. Älä sekoita, jollei sekoitustaulukoissa anneta lupaa.

Öljykasvit. Kevätöljykasvilohkojen kehitysvaihe vaihtelee edelleen paljon: aikaisemmat kasvustot ovat jo kukintavaiheessa tai aloittelemassa kukintaa, myöhäisimmät vasta taimi- tai nuppuvaiheessa. Kolea sää on vähentänyt tuholaismääriä, mutta rapsikuoriaisia ja kaalikoin toukkia on syytä edelleen tarkkailla.

Rapsikuoriaisen tarkkailu on tarpeen kukinnan alkuun saakka. Varhaisessa nuppuvaiheessa rapsikuoriaisen torjuntakynnys on 0,5–1 kuoriainen/kasvi. Myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukintaa torjuntakynnys on suurempi eli 2–3 kuoriaista / kasvi.

Rapsikuoriaisen pyretroidi-resistenssin kehittymisen välttämiseksi vaikutustavaltaan erityyppisten torjunta-aineiden vaihtelu on suositeltavaa. Pyretroidi-valmisteiden vaihtoehtoina ovat tiaklopridi- ja asetamipridi-tehoainetta sisältävät neonikotenoidi-valmisteet (Biscaya OD 240 ja Mospilan), indoksakarbi (Avaunt 150 EC) ja pymetrotsiini (Plenum 50 WG). Valmisteen valinnassa on huomioitava ainekohtaiset käytön rajoitukset.

Kevätöljykasveilla kaalikoin toukat tulevat yleensä torjuttua rapsikuoriaistorjunnan yhteydessä. Neonikotinoidien ja pymetrotsiinin teho kaalikoihin on kuitenkin heikko, mikä on syytä huomioida ainevalinnassa, jos toukkia havaitaan.

Rypsin ja rapsin pahkahomeriski on suuri alueilla, joilla sateet ovat olleet säännöllisiä ja kasvustot ovat reheviä. Maassa säilyvät rihmastopahkat muodostavat torvimaisen itiöemän, mikäli maa pysyy kosteana yhtäjaksoisesti ainakin kahden viikon ajan.

Pahkahomeriskiä lisää taudin esiintyminen lohkolla tai sen lähietäisyydellä jonakin neljästä edellisestä kesästä. Kasvusto tulisi ruiskuttaa täyskukinnan aikaan juuri ennen kuin ensimmäiset terälehdet alkavat varista. Pahkahomeen torjuntaan hyväksyttyjä valmisteita ovat Sportak EW, Rovral 75 WG, Proline, Prosaro, Amistar, Basso ja Juventus sekä edellisten rinnakkaisvalmisteet.

Herne. Hernekääriäisen feromonipyydystarkkailu on nyt ajankohtaista. Hernekääriäisen lento Etelä-Suomessa on jo alkanut. Vaikka saalismäärät ovat olleet toistaiseksi maltillisia, ne voivat kasvaa heti sään lämmetessä. Pyydykset tarkastetaan 2–3 päivän välein. Torjunta kohdistetaan munista kuoriutuviin toukkiin ja ajoitus määräytyy lohkokohtaisen feromonipyydyssaaliin ja lämpösumman perusteella.

Härkäpapu. Suklaalaikun oireita on havaittu härkäpapukasvustoissa. Tauti aiheuttaa 1–3 mm suuruisia, terävästi erottuvia suklaanruskeita laikkuja pavun lehtiin ja varsistoon.

Lämpimällä säällä (n. 20° C) ja kosteassa kasvustossa tauti leviää nopeasti. Ennen kukintaa iskiessään tauti vähentää merkittävästi satoa ja voi lakastuttaa koko kasvin. Kasvukauden aikaisen torjunnan tavoitteena on suojata sekä kehittyvät kukinnot että yhteyttävät lehdet. Koska härkäpavun kasvuaika on pitkä, on erityistä huomiota kiinnitettävä torjunnan ajoitukseen. Hyväksyttyjä tuotteita suklaalaikun torjuntaan ovat Amistar, Switch ja Topsin M.

Kumina. Sateisilla alueilla kuminan kasvitautiriski on suuri. Kosteissa olosuhteissa pahkahomeen vioittamat oransseiksi ja kuitumaisiksi muuttuneet varret lakoontuvat ja mätänevät helposti. Lisäksi kuminassa voi olla versolaikkua, joka on oireiltaan selvärajaisempaa ja tummempaa.

Kuminanrengaspunkin vioitusoireet erottuvat selvästi, kun siemenet alkavat kehittyvät. Vioittuneet kasvit erottuvat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunertavina laikkuina, joissa havaittavissa kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja. Punkin vioittamia kasveja löytyy tavallisesti enemmän kuminalohkon reunoilta.

Kaali. Pikkukaalikärpäsen lento on lähes loppunut Etelä- ja Keski-Suomesta. Muualla maassa lento on huipussaan. Kaalikoin toukkia pitää edelleen tarkkailla.

Porkkana. Porkkanakärpäsen lento on huipussaan Etelä- ja Keski-Suomessa Oulua myöten. Porkkanakempin lento saattaa vilkastua sään lämmetessä.

Mansikka. Mansikan sadonkorjuun aikana vain biologinen torjunta on mahdollista. Vihannespunkit voivat kausihuoneissa aiheuttaa satotappioita, jos torjuntaa ei tehdä ajoissa. Mansikkapunkin biologinen torjunta jatkuu koko kasvukauden ajan, uusia petopunkkilevityksiä voi tehdä vielä heinäkuussa. Jos sadonkorjuun jälkeen mansikkapunkkia torjutaan joka tapauksessa kemiallisesti, petopunkkien levitys ei enää kannata. Uusilla istutuksilla, joissa on havaittu vähäistä vioitusta, petopunkeilla voidaan vielä hillitä punkkien levintää.

Vadelma. Vadelman kukinnan aikana vallinnut viileä sää on heikentänyt pölytystä, ellei mehiläispesiä ole viljelmällä. Monien tuholaisten kehitys on hidastunut viileän sään ja sateiden ansiosta. Paikoin on esiintynyt lehtipistiäistoukkia, jotka syövät lehtiin suuria reikiä. Etenkin kausihuoneissa ja syysvadelmalla kannattaa toukkien esiintymistä tarkkailla ja torjua tarvittaessa, koska pistiäisillä voi olla useita sukupolvia vuodessa. Vihannespunkin biologinen torjunta kausihuoneissa jatkuu, avomaalla vihannespunkki on kärsinyt viileästä säästä.

Vadelman harmaahomeen torjunta tehdään kukinnan aikana.

Herukat. Herukansilmukoin lento on alkamassa. Feromonipyydysten avulla on helppo todeta kannan runsaus herukkaviljelmillä ja samalla arvioida mahdollista torjuntatarvetta seuraavana kautena.

Herukanvarsisääsken toukkien vioittamien oksien hävittämistä jatketaan. Oranssit toukat löytyvät kuihtuvien oksien kuoren alta, tavallisesti jo muutenkin vioitetusta kohdasta.

Karviaispistiäisten toisen sukupolven toukkia alkaa esiintyä heinäkuussa, puna- ja valkoherukka ovat karviaisen ohella suosituimmat isäntäkasvit. Lehtikirvojen ohella villa- ja nappikilpikirvojen esiintymistä tarkkaillaan, kilpikirvojen toukkien torjunta tehdään tarvittaessa heinäkuun alkupuolella.

Omena. Pari viikkoa kestäneen viileän jakson aikana omenakääriäisiä on saatu vähän pyydyksiin. Myös muninta on vähäistä.

Kesäkuun alkupuolella munittujen munien kehitys on hidasta. Kuoriutuminen on odotettavissa vasta viikolla 28.

Sään lämmetessä muninta vielä vilkastuu, mutta jää viime vuotta vähäisemmäksi. Jos kääriäisiä on tullut pyydyksiin useita kymmeniä, voi torjunta olla tarpeen.

Omenakääriäisen torjuntaan on käytettävissä uusi indoksakarbi-valmiste, jonka käyttö ajoittuu muutamia päiviä ennen munien kuoriutumista. Pihlajanmarjakoisaalis on ollut niukka Lounais-Hämeessä. Omenavioitusten riski on vähäinen.

Omenaruven torjuntatarve on olemassa, jos lehdissä havaitaan laikkuja. Viileät säät ovat voineet hidastaa ruven kehitystä. Itiölentoa voi edelleen tapahtua sateiden yhteydessä.

MTT Kasvinsuojelu

www.mtt.fi/kasper

Avaa artikkelin PDF