Suunta kohti kotoista energiaa
Viime aikoina on puhuttu runsaasti uusiutuvasta energiasta. Vaihtoehtoja on paljon: tuuli, vesivoima, aurinkoenergia – ydinvoimaakin tarjotaan uusiutuvan veroisena ratkaisuna, sillä uraanin varastoja pidetään ehtymättöminä.
Kymmenhenkinen professoriryhmä korvaisi tuontienergian kotimaisella uusiutuvalla energialla, joka tarjoaisi nopeimman ratkaisun Suomen talousahdinkoon (MT 28.2.). Kansantalouden säästö olisi 8,5 miljardia euroa, ja tuolla summalla tappiollinen taloutemme tasapainottuisi.
Kotimaisen energian tuotanto toisi maahamme vuoteen 2030 mennessä 50 000 uutta työpaikkaa.
Tuore maatalousministeri Petteri Orpo (kok.) nosti biotalouden julkiseen keskusteluun hallitusremontin yhteydessä ja vaati puheiden lisäksi tekoja.
Yleisesti arvioidaan, että uusiutuvan energian käytössä saadaan tuloksia vuosikymmenen kuluttua. Jo nyt olisi kuitenkin käytettävissä menetelmiä, joissa perustyö on tehty. Tuotantoon on kehitetty reaktoreita, jotka ovat ominaisuuksiltaan korkeaa kansainvälistä tasoa, mutta niiden käyttö ei ole päässyt yleistymään.
Biokaasua poltettaessa ei synny pienhiukkasia, ja palamisjätteenä syntyy lannoitteeksi kelpaavaa jätelientä, josta hajuhaitat ovat poistuneet. Kyseessä on jokseenkin saasteeton tuotantomenetelmä. Samalla kun kaasutuksessa kierrätetään energiaa, kierrätetään myös kasvinravinteita.
On muistettava, että lannoitteissa käytettävä fosfori on loppumassa maaperästä. Mikäli ravinnontuotantoa halutaan jatkaa, on ravinteiden kierrätys ainoa mahdollisuus.
Puulle on kehitetty kaasutusmenetelmä, joka on lähes saasteeton. Siinä käytetään kosteaa puuta, josta saatava kaasu on puoleksi hiilimonoksidia ja puoleksi vetyä.
Vedyn vaikutuksesta energiansaanto on jopa kolmanneksen suurempi kuin puuta poltettaessa.
Pelloistamme voitaisiin ottaa 20 prosenttia energiakäyttöön, ja tältä alalta energiasaanto olisi 15 terawattituntia eli sama kuin suuren ydinvoimalan vuosituotanto.
Energiauudistuksessa pitäisi käyttää myös sahojen tarjoamia mahdollisuuksia. Niiden tuotannossa syntyy runsaasti sivutuotteita, sillä tukista saadaan 45 prosenttia valmistavaraa ja 55 prosenttia sivutuotteita. Mikäli sahat pääsisivät mukaan energiantuotantoon, niiden sivutuotteista saataisiin niin ikään 15 terawattituntia vuodessa.
”Puuta kannattaa jalostaa eikä polttaa”, kirjoitti tekniikan tohtori Jarl Ahlbeck (HS 16.6.). Käytännön ratkaisu löytynee kuitenkin siitä, että puuta sekä jalostetaan kemiallisesti että poltetaan. Raaka-ainetta riittää molempiin.
Pohjoisen pallonpuoliskon puuvarat ovat kasvussa. Muun muassa Kiinan metsäpinta-ala on viime vuosikymmeninä lähes kaksinkertaistunut. Eteläinen puolisko on vielä miinuksella.
Professoriryhmän suositus on varteenotettava. Kun otetaan käyttöön uusimmat ratkaisut niin puun kuin muunkin kasvimassan käytössä, päästään energiauudistuksessa jo hyvään vauhtiin.
Muut innovaatiot tulevat käyttöön sitten aikanaan, vuosien kuluttua.
Erkki Raudaskoski
agronomi, maataloustoimittaja
Rovaniemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
