Työhön ja koulutukseen osallistuminen vähentää rikollisuutta ja onnettomuuksia – tutkimuksen mukaan "yksi kouluvuosi lisää" voi olla todella merkittävä

Koulutuksen ja työllisyyden lisääminen vähentää tutkimusten mukaan erityisesti päihde- ja omaisuusrikoksia. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen.  

Koulutuksen laajentaminen, työllisyyden lisääminen ja työttömien osallistaminen voi vähentää sekä rikosten tekemistä että onnettomuuksien ja väkivallan uhriksi joutumista, käy ilmi Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin sekä Demos Helsingin toteuttamasta tutkimushankkeesta.

Hankkeessa kartoitettiin aiheeseen liittyvää pohjoismaista tutkimusta. Lisäksi siinä tehtiin syventävä kysely aiheen parissa työskenteleville sidosryhmille ja tutkijoille. Hanke erosi aikaisemmista selvityksistä siten, että siinä keskityttiin tutkimuksiin, joiden avulla saadaan tietoa syy-seuraussuhteista.

Tutkimusten mukaan matalasti koulutetut tekevät enemmän rikoksia ja joutuvat useammin onnettomuuksiin kuin korkeasti koulutetut. Osa tästä selittyy yksilöiden välisillä eroilla, kuten impulsiivisuudella, oppimisvaikeuksilla ja päihderiippuvuudella. Koulutukseen, työhön tai työttömän aktivointitoimeen osallistuminen vähentää kuitenkin rikollisuutta yksilöllisistä eroista huolimatta.

Erityisesti vakavien ja toistuvien rikosten tekeminen on yhteydessä huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2020 noin 80 prosenttia ryöstörikoksesta epäillyistä oli käynyt pelkästään peruskoulun. Omaisuusrikosten kohdalla vastaava osuus oli 64 prosenttia ja henkirikoksissa 59 prosenttia.

Koulutuksen merkityksestä mallia antavat Pohjoismaissa toteutetut koulutusuudistukset ja niistä tehdyt tutkimukset.

Yksi esimerkki löytyy Ruotsista, jossa oppivelvollisuutta pidennettiin seitsemästä vuodesta yhdeksään. Tutkimuksessa havaittiin, että pidempi koulutus vähensi merkittävästi miesten tuomioita ja vankeusrangaistuksia. Yksi ylimääräinen kouluvuosi vähensi 19–64-vuoden iässä saadun tuomion todennäköisyyttä liki seitsemän prosenttia ja vankeuden todennäköisyyttä reilut 15 prosenttia. Erityisesti vähenivät omaisuusrikokset.

Vastaavanlaista vähenemistä huomattiin Ruotsissa myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen pidennyttyä kaksivuotisesta kolmivuotiseksi. Uudistuksella oli kuitenkin myös haitallisia puolia, sillä se lisäsi koulutuksen keskeyttämisiä.

Myös norjalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yksi ylimääräinen lukukausi toisella asteella pienensi vankeusrangaistuksen todennäköisyyttä.

Suomen tuoreimmasta oppivelvollisuuden laajentamisesta ei ole vielä tutkimusnäyttöä.

”Muissa Pohjoismaissa toteutetut tutkimukset asettavat toiveita koulutuksen pidentämisen myönteisistä vaikutuksista myös Suomessa, mutta hyvät tulokset riippuvat siitä, saadaanko nuoret käymään koulussa. Suurimmassa rikosriskissä olevilla nuorilla on usein myös oppimisvaikeuksia, motivaatio-ongelmia tai ongelmia päihteiden kanssa”, sanoo tutkijatohtori Karoliina Suonpää tiedotteessa.

Suonpään mukaan kouluissa tarvitaan myös lisäresursseja nuorten yksilölliseen kohtaamiseen.

Tutkimusten mukaan työ tarjoaa suojaa rikoksia ja onnettomuuksia vastaan, vastaavasti taas työn menettäminen kasvattaa niiden riskiä. Työttömyys heikentää ihmisen tuloja, mutta voi myös muokata arkirutiineja ja sosiaalisia verkostoja. Aiemmissa tutkimuksissa oli myös huomattu, että työttömyys lisäsi usein päihteiden käyttöä.

Hankkeessa arvioitiin, että työssäkäynnin vaikuttavuus liittyy siihen, että se muokkaa päivittäisiä rutiineja ja siten vähentää rikosten tekemisen ja päihteiden käytön mahdollisuuksia. Hankkeessa ei kuitenkaan arvioitu niitä keinoja, joilla työllisyyttä tai aktiivisuutta tulisi parantaa, mutta varsinaisen palkkatyön lisäksi myös työttömille suunnatut aktivointitoimenpiteet kuten pakollinen työharjoittelu tai ohjattu työnhaku vähensivät rikoksia.

Pohjoisissa hyvinvointivaltioissa tulotasoa ei nähty keskeisenä syynä rikoskäyttäytymiselle. Riittävän toimeentulon varmistaminen on hankkeen mukaan kuitenkin keskeistä työttömyyden, sairauden tai ulosoton kohdatessa.

Vaikka työhön ja koulutukseen osallistuminen vähensi omaisuusrikoksia ja päihteisiin liittyviä onnettomuuksia, yhtä selviä vaikutuksia väkivaltarikoksiin ei kaikissa tutkimuksissa havaittu. Hankkeen tutkijat kysyivät muiden tutkijoiden ja sidosryhmien näkökulmia väkivallan vähentämiseen. Kyselyyn vastanneiden asiantuntijoiden mukaan väkivaltarikosten vähentäminen vaatii riskiryhmille kohdennettuja, räätälöityjä toimenpiteitä, esimerkiksi sitä, että vähennetään päihteiden saatavuutta, lisätään päihde- ja mielenterveyspalveluita ja parannetaan niiden laatua.

Tärkeimmäksi keinoksi kyselyyn vastanneet nostivat varhaisen puuttumisen riskialttiissa ympäristössä elävien lasten tilanteisiin. Varhainen puuttuminen voi tarkoittaa niin rikosuran alkuvaiheessa tapahtuvia interventioita kuin pienten lasten vanhempien tukemista tai laadukkaan, yleisen päivähoidon tarjontaa.

Sen sijaan rangaistuksia ei pidetty vastauksissa tehokkaimpina tapoina vähentää väkivaltaa.

Vastaajien mukaan yhteiskunnan resurssit tulisi kohdentaa etenkin kaikenlaisen syrjäytymisen ja mielenterveyden riskien ehkäisyyn.

”Tavoite parantaa nuorten mielenterveyttä on todennäköisesti tehokkain tapa auttaa heitä selviytymään tämänhetkisistä yhteiskunnallisista vaatimuksista”, vastauksissa todettiin.