Olisiko aika soittaa siskolle? Mika Aaltola huhkii hiki hatussa saadakseen 20 000 kannattajaa, sisko Elisa sai 50 000 kannatusilmoitusta täyteen päivässä

Vaaleissa kannatuksen saavuttaminen edellyttää kovaa työtä. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Uutiset|Politiikka

5.9.202318:15

Kommentti

Hermanni Härkönen

Kannatusilmoituksia kerätään näinä päivinä moneen lähtöön.

Eniten uutispalstatilaa saavat presidenttitoiveikkaiden, Pekka Haaviston, Olli Rehnin ja Mika Aaltolan pyristelyt 20 000 kannattajailmoituksen keräämiseksi.

Kortteja kerätään turuilla ja toreilla, neuvotaan tulostamaan ja postittamaan toimistolle ja samalla pyytämään nimi kaveriltakin.

Urakka on melkoinen, eikä se hetkessä tapahdu. Pisimpään kortteja on kerännyt Haavisto, torstaina tasan kolmen kuukauden ajan. Lähellä 20 000 korttia lienee ollaankin jo.

Sen sijaan reilusti 80 000 ihmistä on tiistai-iltana todennäköisesti ilmoittanut tukevansa Mikan siskon, Elisa Aaltolan luotsaamaa kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämisestä.

Keräyksen ensimmäisenä päivänä maanantaina kannatusilmoituksia oli kertynyt jo 50 000.

Tähän tahtiin tai kokonaismäärään tuskin pystyy presidenttiehdokkaista kukaan.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etteivät tulokset ole täysin vertailukelpoisia. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa kätevästi pankkitunnuksilla osoitteessa Kansalaisaloite.fi.

Se ei vaadi kortin tulostamista ja postittamista tai vaihtoehtoisesti kampanjateltan löytämistä torilta.

Kansalaisaloitteita voi myös allekirjoittaa niin monta kuin tahtoo, siinä missä kannatusilmoituksia presidentinvaaleja kohden hyväksytään kultakin vain yksi.

Lisäksi turkistarhaus herättää kansalaisissa huomattavasti presidentinvaaleja voimakkaampia tunteita.

Yli 50 000 kannattajan päiväsaalis on silti mykistävä. Sosiaalisessa mediassa kiertävät vetoomukset toimeen tarttumisesta ovat mitä enimmissä määrin nykyajan demokratiaa.

Jos kuka tahansa kannattajakortteja keräävistä presidenttiehdokkaista olisi saanut samanlaisen tuulen siipiensä alle heti alkuun, voi siitä syntyneen kannatuksen laskea vaikkapa seuraavasti:

Jos edes joka kymmenes tulostaisi kortin ja lähettäisi sen toimistoon, kasassa olisi jo 5 000 korttia. Se olisi jo neljäsosa vaaditusta määrästä.

Tästä taas voimme vetää kolme johtopäätöstä:

Ensinnäkin, on selvää, että sähköinen keräysjärjestelmä tarvitaan myös presidentinvaalien kannatusilmoituksille. Paperisten korttien kerääminen on auttamatta vanhanaikaista. Todennäköistä on, että sellainen vuoteen 2030 mennessä saadaankin.

Toiseksi, kun sähköinen järjestelmä on olemassa, on 20 000 kannatusilmoituksen rajaa syytä tarkastella uudelleen. Presidenttiehdokkaaksi pääsemisen on syytäkin vaatia työtä ja olla hankalaa, kunhan ei kohtuuttoman hankalaa.

Kolmanneksi, Mika Aaltolan kannattaa ehdottomasti soittaa siskolleen. Juuri hän kaipaa täysin puoluekentän tukea vailla olevana ehdokkaana somenostetta, jota hänen siskonsa selkeästi osaa luoda.